Satojen kaloreiden lenkki

...vesisateessa kävelysauvojen kanssa! Kaivelin tänään kävelysauvat paaaksun pölykerroksen alta ja lähdin diabeetikkoystäväni kanssa kävelylle tilittämään ärsytyksiä verensokereista. Toimi, eikä koko vesisadettakaan enää lenkin aikana huomannut.

Lenkin lopuksi sykemittarikin näytti huikean summan, 959 kulutettua kaloria! Tuohon summaan tosin kuuluu myös ennen sauvakävelylenkkiä kävellen tehty piipahdus postissa, mutta kulutettuja kaloreita joka tapauksessa. Aikaisemmin tuskailin sitä, kuinka pystyisin liikkumaan  enemmän sykealueella 2 ja tattadaa, ratkaisu löytyi! Tuosta noin 2h 15min kestäneestä liikuntasuorituksesta syke sykki mukavissa lukemissa 1h 30min ajan. Siitäpä nuo kulutetut kaloritkin tulivat. Vaikka kovasti tietysti toivoisin, että kaloreita olisi kulunut jo pelkästään siitä urhoollisuudesta, että lähdin tietein tahtoen kastelemaan itseni veisateeseen... ;-)

Mutta että kävelysauvat... Myönnän, että minulla mahtaa olla orastava 30kriisi, mutta kävelysauvojen ulkoiluttaminen ei missään nimessä liity vanhenemiseeni! (Eihän?!) Toki ainakin omien havaintojeni mukaan lenkkipoluilla näkyy keskimäärin enemmän vanhempia ihmisiä sauvojen kanssa kuin nuorempia, mutta suosittelen lajia lämpimästi myös meille nuoremmille. Sauvat antavat vauhtia, sykkeet nousevat paremmin käsienkin ollessa aktiivisesti mukana ja tokihan tällaisessa treenissä selkäkin saa enemmän rasitusta verrattuna tavalliseen kävelyyn. Jatkossa en anna sauvojen kerryttää pinnalleen yhtä suurta pölykerrosta, kuin tässä noin 2 vuoden aikana ehti tapahtua, vaan aion antaa sydämeni sykkiä jatkossa sauvoille useamminkin.

Ette muuten ikinä arvaa mitä! Mulla on ollut tänään karkiton lauantai!!!

- C

Koska sauvojen kanssa kuvaaminen lenkillä olisi ollut suhteellisen haastavaa, ovat tässä postauksessa olevat kuvat keskiviikon kävelylenkiltä. 

Komppia kinttuihin

Musiikki on ollut mulle aina tärkeää, kuunneltuna ja itse soitettunakin aikoinaan. Musiikkimaku on laaja ja se on vaihdellut aikojen saatossa. Tulee todennäköisesti jatkossakin niin tekemään. Töissä kuuntelen toisinaan klassista lausuntoja kirjoitellessa. Kotona kivointa on kuunnella jotain kevyttä. Treeniin taas tarvii rytmiä. Mitä kovempaa rytmiä, sen parempi. Spotifyssä mulla on erilaisia soittolistoja, kuten kotichillaus, me like ja  juokse läski juokse -listat. Tosin, käytössä totesin viimeisimmän listan olevan rytmiltään parempi reippaaseen kävelyyn kun juoksemiseen ;-)

No mutta, jos musiikkia pitäisi kuvailla lyhyesti, sanoisin sen syventävän fiilistä. Rentoutumiseen on oma musiikkinsa, keskittymiseen omansa. Ja tietysti: treeniinkin on omansa. Millaista fiilistä treenissä tarvitaan? Millä musiikilla sitä syvennetään? Toiset kuuntelee rokkia ja saa siitä ehkä jopa raivofiilistä rautaa heilutellessa, mutta mulla parhaat vipinät kinttuihin saa ehdottomasti parhaiten basso ja sen rytmi a.k.a. konemusiikki. Tästä tosin ehkä saikin jo vähän vihiä tässä postauksessa esiintyneistä biisilinkeistä.

Treenisoittolistoja mulla on Spotifyssä useampia. Alla koottuna parhaimpia biisejä niistä. Itseasiassa eksyin näitä valkatessa viime kesän soittolistoille ja nämä ovatkin suurilta osin niiden antia. Yhtä toimivia kuin aikaisemminkin. En osaa tehdä soittolistaa, joka etenisi jotenkin järkevästi treenin etenemisen mukaan lämmittelystä loppuverryttelyyn, koska kuuntelen biisejä täysin fiiliksen mukaan. Joskus täytyy vain fiilistellä, joskus täytyy saada rytmiä ja vauhia hommaan, joskus biisit aiheuttaa suorastaan hurmoksen.

Tiedän, että on monia ihmisiä, jotka ei siedä tämän genren musiikkia, mutta minä sytyn mm. näistä.

Kyllä, ikä alkaa tosiaan lähestyä pian kolmeakymmentä ja sytyn edelleen näistä bassonjytkeistä yhtälailla kuin viisitoistakesäisenä. Mitä selkeämpi ja rytmisempi basso, sen parempi. Minäkö yksinkertainen? Mutta, ajatelkaa nyt treenin kannalta: näiden tahtiin voi tehdä vaikka ja mitä. Kävellä tai juosta sopivaan rytmiin. Tempoa rautaa basson tahtiin. Tai vaikka vaan hyppiä ja heilua ja varmasti tulee hiki silloinkin. Monikäyttöisiä, etten sanoisi :-D

Näihin tahteihin, näihin tunnelmiin.

- C

Ps. Huomasin tänään salilla pt:n antamaa pikatreeniä tehdessä, että vielä on niin paljon tehtävää lihaskunnon kanssa. Erityisesti vatsalihasten.

Still alive?

Hengissä ollaan, eikä liikuntakaan ole aivan täysin jäänyt. Työ, arkiset touhut ja avoimen yliopiston opinnot ovat kuitenkin syöneet ison osan ajasta ja sitten blogi on harmillisesti jäänyt taka-alalle. 

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut paljonkin. Olen käynyt kehonkoostumusmittauksessa peräti kaksikin kertaa. Tulokset eivät toisaalta yllättäneet. Onneksi tuloksissa oli myös pieniä valonpilkahduksia. Olen käynyt ravitsemusterapeutin vastaanotolla. "Yllättäen" sain kehoituksen vähentää karkin syöntiä... Uups! Pienryhmätreenejä on ollut. Harmillisesti enää yksi kerta jäljellä. Voisinkin kirjoitella myöhemmin yhteen postaukseen ajatuksia pienryhmätreenaamisesta kokonaisuudessaan. Viime viikonloppuna olin myös liikunnallisella diabeetikoiden leirillä. Pari viikkoa meni harmillisesti tässä välissä myös vähemmällä liikunnalla, kiitos oudon kurkkukivun ja suorastaan uupumisen. 

Onneksi blogihiljaisuus ei siis johdu siktä, että koko elämäntapamuutos olisi jäänyt unholaan. Nyt yritän taas päästä kiinni liikunnan tatsiin noiden parin iisimmän viikon jälkeen. Intoakin kyllä on tuon viikonlopun leirin jäljiltä :-)