Voimaannuttava kävelylenkki

Raskas viikonloppu takana. Perjantaina oli ystäväni hautajaiset. Loppu viikonloppu meni akkuja ladatessa siskon luona kyläillen. Ohjelmaan kuului oleskelun, syömisen ja herkuttelunkin lisäksi kävelylenkki Kalajoen Hiekkasärkkien upeissa maisemissa. Lenkki oli kaikkinensa voimaannuttava: upea auringonpaiste, raikas syyssää ja tällaiset maisemat. Ei voi valittaa. 

Hautajaisten jälkeen suruprosessi jatkuu ja sitä on helpompi jatkaa, kun on saanut voimaa luonnosta ja leppoisasta olosta siskon kanssa. Onneksi oli mahdollisuus viettää aikaa hyvässä seurassa rennolla meiningillä. Nyt on taas akuissa enemmän virtaa ja energiaa alkavaan, poikkeuksellisesti 6 päivän, työviikkoon. 

Toivottavasti sunkin viikko alkaa rentoutuneissa fiiliksissä! 

Elvytystoimenpide

Blogi jäi kyllä nyt aivan unholaan viiden kuukauden ajaksi. Tauko on ollut todella luvattoman pitkä. Aluksi blogi jäi muiden kiireiden jalkoihin ja sitten kyllä unohtuikin kokonaan joksikin aikaa. Tänään lueskelin vanhoja tekstejä ja totesin, että hauskahan noita on itsekin jälkikäteen lueskella, joten miksipä en jatkaisi kirjoittamista siihen tahtiin, kuin muu elämä antaa myöden.

Edellinen kirjoitukseni on huhtikuulta. Välissä on ollut siis viisi pitkää kuukautta.  Tässä välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Liikkunut olen vähän kausittain. Jatkan näköjään sairasteluja yhä noin kolmen kuukauden välein, mikä tietysti tietää aina taukoja liikuntaankin. Tälläkin hetkellä olen jälleen kotona flunssaa parantelemassa. Lisäksi sääri-pohjevaivani on ikävästi rajoittanut liikkumistani ainakin lajien valintojen suhteen. Bodycombat, Sh'Bam ja Bodyjam ovat kaikki saaneet harmillisesti jäädä jo pidemmäksi aikaa, sillä hypyt ja muut nopeatempoiset liikkeet saavat jalkoihini todella inhottavan, kivuliaan räjähtävän tunteen aikaan. Sama vaiva on huonompina jaksoina tuntunut muutamien satojen metrienkin kävelyn aikana, puhumattakaan hölkkäämisestä tai juoksemisesta. Lääkärin puheillakin asiasta kävin ja minulla epäiltiin keväällä jopa laskimotukosta, jota minulla ei luojan kiitos ole! Kävin kesällä pari kertaa fysioterapiassa fascia-käsittelyssä, josta sain pientä helpotusta vaivoihini.  Käyntejä pitäisi jatkaa, mutta tällä hetkellä elämäntilanteeni on melko kuormittava ja asia on yksinkertaisesti jäänyt hoitamatta. Mutta, onneksi löysin itselleni uuden ja inspiroivan, sääri- ja pohjeystävällisen aerobisen lajin, cyclingin!

Alkuvuodesta treenasin sekä personal trainerin että personal trainerin vetämän pienryhmän kanssa. Muutamia yksittäisiä pt-käyntejä jäi vielä kesän ajallekin. Kesällä mulle sattui lisäksi todella hyvä tsäkä: sain ilmaiseksi 10 pt-käyntiä minulle tuntemattomalta ihmiseltä! Kyllä, se on aivan totta! Nyt olenkin treenaillut muutaman kerran uuden pt:n kanssa uudessa toimipisteessä ja fiilis on hyvä. Sain ruokailutkin jo ihan hyvään malliin pt:ltä saamieni ohjeiden ansiosta. Kirjoittelen tästä uudesta pt-suhteesta myöhemmin lisää.

Tällä hetkellä elän rankkaa aikaa. Pitkäaikaisin ystäväni sairastui kesällä syöpään ja nukkui pois noin kaksi viikkoa sitten. Suru ei ole koskaan aikaisemmin koskettanut minua näin läheltä ja olo on ollut hyvinkin ahdistunut ja riekaleinen, jos niin voi sanoa. Suru on vienyt minulta yllättävän paljon voimia, jonka vuoksi sekä liikkumiset että ruokailut ovat tällä hetkellä retuperällä. Harmittaa, sillä pääsin niissäkin uudestaan hyvään vauhtiin, mutta tilanne on nyt tämä ja tällä hetkellä teen jaksamiseni mukaan sen, mikä hyvältä tuntuu.

Raskaista ja ei-toivotuista asioista huolimatta elämässäni on myös paljon hyvää. Päällimmäisenä mielessä ovat insuliinipumppu, jonka vihdoin sain 3 vuoden suoranaisen taistelun jälkeen. Otan sen käyttöön ensi viikolla. Uutta opeteltavaa on siis tiedossa paljon, mutta en malttaisi millään odottaa, mitä vaikutuksia pumppuhoidolla tulee olemaan hoitotasapainooni ja sitä myötä koko hyvinvointiini. Lisäksi olen mukana Unelma itsestä -valmennuksessa, jossa käsitellään liikuntaan, ravintoon ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Toisaalta, en ole tästä elämäntilanteesta johtuen päässyt valmennukseen mukaan aivan siinä määrin, mitä etukäteen ajattelin, vaikka toisaalta, valmennuksen ja muiden tsemppaavien valmennettavien avulla olen saanut pidettyä ajatukseni oikeassa suunnassa vaikeista ajoista huolimatta. Tällä hetkellä olen myös jopa aikaisempaa kiitollisempi ihanista, tärkeistä ja rakkaista läheisistä ihmisitä, mikä antaa voimaa jokapäiväiseen elämään.

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?

Kuullaan!

-C

Supertreenit hiekkarannalla

Huh, tänään oli aamu, jolloin piti kysellä, saisiko aamupalan sänkyyn. No en saanut, mutta tovin kesti päästä sängystä ylös aamupalalle. Jo yöllä pelkkä asennon vaihto muistutti eilisestä.

Olin nimittäin eilen Fit-lehden ja Lean in five weeksin järjestämässä supertreenissä Hietsun uimarannalla. Supertreeni oli kertaluontoinen 1,5 tunnin ilmainen liikuntatapahtuma, johon lähdin ystäväni kanssa mielenkiinnosta katsomaan, mitä supertreeni käytännössä tarkoittaa. Sää oli paras mahdollinen auringon paistaessa täydeltä taivaalta. Treeni oli rankkaa. Sikatreeni, kuten Fitin päätoimittajakin sanoi.

Tapahtumassa tehtiin ensin yhdessä lämmittelyjä, jonka jälkeen 100 hengen porukka jaettiin kolmeen ryhmään ja jokainen ryhmä kävi läpi kolme erilaista pistettä. Yhdessä pisteessä Markus Pöyhönen veti juoksutreeniä. Pisteellä juostiin määrätty pätkä täysiä ja sitten hölkättiin takaisin lähtöpisteeseen, tämä toistettiin 3 kertaa. Sitten lähtöviivalla kyykättiin ja käskystä lähdettiin kulkemaan matkaa askelkyykyin. Käskystä piti jäädä pumppaamaan askelkyykkyä toviksi. Huh, sykkeet nousi jo tässä pisteessä korkealle! Tässä videopätkällä näkyy meininkejä tältä pisteeltä: https://instagram.com/p/149FLMGMG1/?taken-by=fitlehti

Supertreenissä ei paljoa hölläilty, vaan vaihtoaikaa seuraavalle pisteelle oli vain minuutin verran. Toisella pisteellä Tomi Kokko veti lihaskuntotreeniä. Jos joku kolmesta pisteestä pitäisi valita helpommaksi, olisi se tämä, vaikka missään nimessä tässäkään treenissä ei päässyt helpolla. Pisteellä tehtiin mm. kyykkyjä, vatsalihaksia ja punnerruksia. 30 sekunnin ja 45 sekunnin pidot kyykyssä sai kyllä voihkimaan aivan ääneen.

Viimeisellä pisteellä tehtiin hyppytreenejä. Sivuhuomautuksena kerrotakoon, ettei minulla ole yhtään hyppyvoimaa, ei sitten nimeksikään. Salillakaan en uskalla edes yrittää boxille hyppyä, kun kuivaharjoitellessakin voi jo todeta, etten pääse riittävän korkealle. Mutta joka tapauksessa, tällä pisteellä mm. hypittiin tasahyppyjä, juoksutyylisiä vuorojaloin tehtäviä hyppyjä ja lopuksi tehtiin vielä parikierrosta sammakkohyppyjä, jossa burpee-liikkeestä hypättiin tasajalkaa ja näin edettiin koko merkitty matka. Olipa muuten ihanan kamalaa. Ja sykkeet katossa, arvatenkin.

Pisteiden kiertämisen jälkeen treenejä jatkettiin vielä yhdessä tehden mm. Burner400 -treeniä pienissä ryhmissä. Tässä videossa näkyy pätkä tästä treenistä https://instagram.com/p/15AxnomMKz/?taken-by=fitlehti. Lopuksi juostiin myös sorsajuoksut ja tässä videon pätkässä koko porukka pinkoo sorsaa kohti: https://instagram.com/p/15SFbko6P6/?taken-by=leaninfiveweeks.

Tällainen iso ryhmäliikuntatapahtuma oli todella piristävä ja hauskaa vaihtelua. Puhumattakaan siitä, että treenin aikana sai kyllä tosisaan haastaa itseään ja jopa kokeilla vähän rajojaan. Hiekkarannalla treenaaminen oli itsessään myös uudenlainen kokemus. Hiekkarannalla käyminen kesäisinkin on hieman epämiellyttävän rajoilla, hiekka kengissä ja jokapaikassa ei kuulu lempijuttihini. Supertreenissä piti nämäkin ajatukset heittää menemään ja heittäytyä hiekkaan silloin kuin niin käskettiin :-D Minunkaltaiselle hikoilijalle ulkoilmassa treenaminen oli mukava kokemus. Lämpöasteita oli varmaan noin 10 asteen pinnassa ja pienen tuulenvireen käydessä en edes huomannut, että minulla olisi ollut hiki. Jos olisin tehnyt vastaavan treenin sisätiloissa, olisi hikoilu todennäköisesti niin paljon, että koko treeni olisi käynyt epämiellyttäväksi. Burpeeta tein eilen enemmän kuin koko elämäni aikana tähän mennessä olin tehnyt.

Sykemittari oli päällä kotiovelta takaisin kotiovelle, sillä menin tapahtumapaikalle kävellen. Kokonaiskulutus oli sykemittarin mukaan 1300 kaloria, ihan jees! ;-) Jo oma hengästyminen treeneissä kertoi, että sykkeet todella olivat korkealla ja sykemittari sen vahvistikin, sillä lähes tunnin ajan sydän sykki 3. sykealueella eli yli 158:ssa.

Tämän jälkeen heräsi kyllä kiinnostunus tämänkaltaisia treenejä kohtaan. Tomi Kokko järjestääkin tuota Lean in five weeks -valmennusta, jossa toisena vaihtoehtona olisi osallistua face to face -treeneihin, jotka järjestetään juurikin Hietsussa 2x viikossa aamuisin. Työaikataulujen vuoksi en voi harmillisesti edes harkita siihen osallistumista ainakaan nyt tänä keväänä. Siinä kyllä kunto kasvaisi kohisten!

Nyt on erityisesti jalat yhtä pökkelöä, varsinkin etureidet. Eilistä fiilistellessä ja huomista odotellessa... ;-)

Treeni-intoista alkavaa viikkoa kaikille!

-C

Pienryhmässä treenaaminen - mitä se on ja mitkä fiilikset siitä jäi?

Nyt on treeniryhmän kaikki kokoontumiset takana. Ryhmä kokoontui siis 8 kertaa ja aika meni hirvittävän nopeasti huolimatta yhdestä parin viikon tauosta.

Mitä tuosta ryhmästä jäi sitten käteen? Kokemuksena treeniryhmä oli mukava, olihan ryhmässä treenaaminen minulle aivan uudenlainen tapa treenata. Ryhmän muut jäsenet olivat mukavia, rempseitä ja voisiko sanoa helpostilähestyttäviä persoonia, joka teki tietysti ryhmässä olon helpoksi. Ryhmässä oli siis minun lisäkseni 3 muuta naista. Ryhmähenkemme oli hyvä, mutta toisaalta olisin ehkä kaivannut jopa tiiviimpää yhteydenpitoa ryhmäläisten välillä. Tiiviimpi yhteydenpito olisi voinut tehdä pienryhmätreeneistä enemmän yhteisen projektin ja uskoisin, että se olisi myös kasvattanut tsemppihenkeä keskuudessamme. WhatsAppiin perustettu ryhmä jäi aikalailla kanavaksi, joissa sovittiin uusia aikoja ja esitettiin pt:lle muutamia toiveita treenien suhteen. Viimeisellä kerralla oli puhetta, että voitaisiin treenailla yhdessä oma-aloitteisesti salilla joskus, mutta pahoin epäilen, että hyväksi ajatukseksi jää mm. siitä syystä, että toiset tekee vuorotyötä ja toiset virkatyöaikaa.

Ryhmäkerroilla teimme kiertoharjoittelun tyylisiä harjoituksia, joissa oli neljä eri liikettä tehtävänä, jolloin jokainen teki yhtä liikettä vuorollaan. Teimme toisinaan kiertoharjoittelua myös pareittain tehden esimerkiksi kahta eri liikettä vuorotellen tai samaan aikaan. Muutamalla kerralla kävimme läpi liikkeiden tekniikoita maastavedosta, kyykystä ja penkkipunnerruksesta. Näillä kerroilla pääsi turvallisesti kokeilemaan, kuinka paljon tankoon voi ladata rautaa, kun oli pt sekä vartioimassa tekniikkaa että varmistamassa tarvittaessa takana.

Tapaamiset, jolloin kävimme juurikin niitä läpi liikkeiden tekniikoita olivat minulle kuitenkin ehkä antoisimpia ja niitä ryhmätapaamisia, joista opin eniten uutta. Näillä kerroilla sai onnistumisen kokemuksia siitä, että osaa tehdä jonkun liikkeen oikein ja ehkäpä vielä ihan mukavalla määrällä painoja. Tämä on asia, jonka kanssa painiskelen aina vain: teenkö liikkeen oikein? Meidän ryhmäläisten välillä ei missään nimessä ollut minkäänlaista kilpailua esimerkiksi siitä, kuka jaksaa tehdä isoimmilla painoilla vaan henki oli salliva ja hyväksyvä. Muiden ryhmäläisten läsnäolo sai kuitenkin näissä tekniikkatreeneissä yrittämään täysillä, viimeiseen asti, mistä sai lisää onnistumisen kokemuksia.

Uusi treeniryhmä voisi olla jossain myöhäisemmässä vaiheessa mukava, mutta olen nyt kuitenkin hyvillä mielin myös siitä, että voin treenata omien aikataulujeni mukaan. Tässä vaiheessa koen myös, etten välttämättä saisi juuri nyt hirveästi mitään uutta treeniryhmästä. Toki rahakin on kyseessä. Harmittaa, etten kirjoittanut treeniryhmäkertojen jälkeen tarkkaan ylös, mitä eri liikkeitä tehtiin. Tämän kun olisi tajunnut tehdä, olisi nyt mukava liikepankki koottuna!

Nyt siis jatkan tyytyväisenä itsenäisiä treenejä. Varsinkin maastaveto onnistuu nyt varmemmin ;-) Tosin useampi kerta on vielä pt:n kanssa yksilötreenejä edessä ja pt:n kanssa treenaaminen tulleekin jatkumaan nyt tämän kuun lopussa. :-)

Tunnisteista löydät treeniryhmän, jonka takana on muutama postaus, jossa aihetta lisää käsitellään.

-C

Miltä kävelyreittini tänään näytti?

Helsingissä on koko pääsiäisen ollut harmaata ja sateista, mutta tänään vihdoin sain herätä auringonvaloon. Lähdin hitaan aamun ja aamupalan jälkeen ulos ja suuntasin Kaivopuiston kulmille. Ilma oli aivan ihana, energisoiva suorastaan. Kameran kanssa kävellessä ja kuvia ottaessani havahduin siihen, kuinka ulkoa ja kadulta löytyy kauniita asioita. Katsokaapa vaikka!

Kävelyn aikana huomasin yhden kevään merkin: minulla oli liikaa vaatetta, vaikka lähtiessäni mietin, onko vaatetta liian vähän. Asteita taitaa olla +6 pintaan eikä ulkona tuullut juuri lainkaan. 

Päästyäni merenrantaan otin kuulokkeet pois korvista ja jäin kuuntelemaan veden liplatusta. Yksi rauhoittavimmista äänistä maailmassa. Olisi tehnyt mieli jäädä hetkeksi tuohon vain istumaan ja kuuntelemaan.

Olen monta kertaa kaduilla kävellessäni ja ratikassa istuessani kiinnittänyt huomiota talojen numeroihin ja miettinyt, että olisipa hauska alkaa "keräilemään" talojen numeroita kuvien muodossa, oikeassa järjestyksessä tietysti. Niinpä tämän kävelylenkin aikana aloitin myös tämän uuden harrastuksen löydettyäni vihdoin ykkösen ;-) 

Lisäksi matkalleni sattui kahvitaukoa ulkona seisoskellen pitävät komeat poliisit, mutta niistä en kehdannut kuvaa ottaa, vaikka kovasti olisi mieli tehnytkin! :-D Kävelyni aikana yritin etsiä hetkeen sopivia biisejä ja muutamia löysinkin, kunnes juuri kotikulmilla kuulokkeista kajahti U2:n Beautiful Day. Myös Coldplay olisi toiminut loistavasti.

- C

Ai että, taisin löytää uuden ihanan lajin omaan lajireptuaariini!

Nykyisin liikuntani on ollut pitkälti kuntosalia, erilaisia jumppia ja lenkkeilyä. Jumpista suosikkejani ovat jo jonkin aikaa olleet erilaiset tanssilliset jumpat, kuten Sh'Bam ja BodyJam sekä BodyCombat. Erityisesti Combat on tosin jäänyt viimeaikoina harmillisen vähiin, sillä sääreni kipeytyy nykyisin joskus nopeastikin hypyistä, joskus jopa pelkästä nopeasta kävelytahdista. Mutta säärikipu onkin toinen tarina kerrottavaksi...

Joka tapauksessa, vietin pari viikkoa sitten viikonloppuna olin liikunnallisella diabeetikoiden leirillä ja sain siellä maistiaisia joogasta. Tuli tunne, että tätä täytyy kokeilla lisää. Niinpä varasin itselleni pitkäperjantaiksi Easy Yogan. Ja voi vitsit, se oli ihanaa!

Lähde

Miksi se oli ihanaa? Tunnin rauhallisuus, omien rajojen kokeilu uudella tavalla, venyttelyn yhdistäminen liikkuvuusharjoitteluun päästämättä kuitenkaan lihaksia helpolla... Kuten ohjaajakin sanoi, sana easy ei viittaa siihen, että kroppa päästettäisiin helpolla vaan siihen, että tunnilla tehdään vain helppoja liikeratoja sisältäviä asanoita eli asentoja (oon heti ihan sisällä tässä joogasanastossa ;-)). Tunti oli kuin mulle tehty. Tunsin, että vaikka olinkin täysin keltanokkana tunnilla, kykenin tekemään tunnilla kaikki asiat, mitä kuuluikin tehdä, mutta kuten sanoin, jouduin kuitenkin hieman haastamaankin itseäni. Ainoastaan oikea nilkkani pisti joissakin asanoissa hieman vastaan, enkä tyhmyyttäni sitten kehdannut sanoa tunnin vetäjälle tästä, vaan hammasta irvistellen yritin kestää nämä kivualiaatkin asanat. Joka tapauksessa, tunnin jälkeen minulla oli myös onnistunut fiilis, mikä ei ole itsestäänselvyys silloin, kun lähdet kokeilemaan täysin uutta lajia ensimmäistä kertaa.

Lähde

Tunti yhdistettynä edessäoleviin pitkiin pääsiäisen vapaisiin = tunne tunnin jälkeen oli täydellisen rentoutunut ja mieli seesteinen. Kävellessäni joogan jälkeen kotia kohti, mieleeni nousi sanat joustava ja vahva. Sellaiselta minusta tunnin jälkeen tuntui.

Ps. Jouduin tällä kertaa lainaamaan kuvia netistä, sillä en itse aivan vielä taivu kovinkaan ihmeellisiin asentoihin ;-) 

Satojen kaloreiden lenkki

...vesisateessa kävelysauvojen kanssa! Kaivelin tänään kävelysauvat paaaksun pölykerroksen alta ja lähdin diabeetikkoystäväni kanssa kävelylle tilittämään ärsytyksiä verensokereista. Toimi, eikä koko vesisadettakaan enää lenkin aikana huomannut.

Lenkin lopuksi sykemittarikin näytti huikean summan, 959 kulutettua kaloria! Tuohon summaan tosin kuuluu myös ennen sauvakävelylenkkiä kävellen tehty piipahdus postissa, mutta kulutettuja kaloreita joka tapauksessa. Aikaisemmin tuskailin sitä, kuinka pystyisin liikkumaan  enemmän sykealueella 2 ja tattadaa, ratkaisu löytyi! Tuosta noin 2h 15min kestäneestä liikuntasuorituksesta syke sykki mukavissa lukemissa 1h 30min ajan. Siitäpä nuo kulutetut kaloritkin tulivat. Vaikka kovasti tietysti toivoisin, että kaloreita olisi kulunut jo pelkästään siitä urhoollisuudesta, että lähdin tietein tahtoen kastelemaan itseni veisateeseen... ;-)

Mutta että kävelysauvat... Myönnän, että minulla mahtaa olla orastava 30kriisi, mutta kävelysauvojen ulkoiluttaminen ei missään nimessä liity vanhenemiseeni! (Eihän?!) Toki ainakin omien havaintojeni mukaan lenkkipoluilla näkyy keskimäärin enemmän vanhempia ihmisiä sauvojen kanssa kuin nuorempia, mutta suosittelen lajia lämpimästi myös meille nuoremmille. Sauvat antavat vauhtia, sykkeet nousevat paremmin käsienkin ollessa aktiivisesti mukana ja tokihan tällaisessa treenissä selkäkin saa enemmän rasitusta verrattuna tavalliseen kävelyyn. Jatkossa en anna sauvojen kerryttää pinnalleen yhtä suurta pölykerrosta, kuin tässä noin 2 vuoden aikana ehti tapahtua, vaan aion antaa sydämeni sykkiä jatkossa sauvoille useamminkin.

Ette muuten ikinä arvaa mitä! Mulla on ollut tänään karkiton lauantai!!!

- C

Koska sauvojen kanssa kuvaaminen lenkillä olisi ollut suhteellisen haastavaa, ovat tässä postauksessa olevat kuvat keskiviikon kävelylenkiltä. 

Komppia kinttuihin

Musiikki on ollut mulle aina tärkeää, kuunneltuna ja itse soitettunakin aikoinaan. Musiikkimaku on laaja ja se on vaihdellut aikojen saatossa. Tulee todennäköisesti jatkossakin niin tekemään. Töissä kuuntelen toisinaan klassista lausuntoja kirjoitellessa. Kotona kivointa on kuunnella jotain kevyttä. Treeniin taas tarvii rytmiä. Mitä kovempaa rytmiä, sen parempi. Spotifyssä mulla on erilaisia soittolistoja, kuten kotichillaus, me like ja  juokse läski juokse -listat. Tosin, käytössä totesin viimeisimmän listan olevan rytmiltään parempi reippaaseen kävelyyn kun juoksemiseen ;-)

No mutta, jos musiikkia pitäisi kuvailla lyhyesti, sanoisin sen syventävän fiilistä. Rentoutumiseen on oma musiikkinsa, keskittymiseen omansa. Ja tietysti: treeniinkin on omansa. Millaista fiilistä treenissä tarvitaan? Millä musiikilla sitä syvennetään? Toiset kuuntelee rokkia ja saa siitä ehkä jopa raivofiilistä rautaa heilutellessa, mutta mulla parhaat vipinät kinttuihin saa ehdottomasti parhaiten basso ja sen rytmi a.k.a. konemusiikki. Tästä tosin ehkä saikin jo vähän vihiä tässä postauksessa esiintyneistä biisilinkeistä.

Treenisoittolistoja mulla on Spotifyssä useampia. Alla koottuna parhaimpia biisejä niistä. Itseasiassa eksyin näitä valkatessa viime kesän soittolistoille ja nämä ovatkin suurilta osin niiden antia. Yhtä toimivia kuin aikaisemminkin. En osaa tehdä soittolistaa, joka etenisi jotenkin järkevästi treenin etenemisen mukaan lämmittelystä loppuverryttelyyn, koska kuuntelen biisejä täysin fiiliksen mukaan. Joskus täytyy vain fiilistellä, joskus täytyy saada rytmiä ja vauhia hommaan, joskus biisit aiheuttaa suorastaan hurmoksen.

Tiedän, että on monia ihmisiä, jotka ei siedä tämän genren musiikkia, mutta minä sytyn mm. näistä.

Kyllä, ikä alkaa tosiaan lähestyä pian kolmeakymmentä ja sytyn edelleen näistä bassonjytkeistä yhtälailla kuin viisitoistakesäisenä. Mitä selkeämpi ja rytmisempi basso, sen parempi. Minäkö yksinkertainen? Mutta, ajatelkaa nyt treenin kannalta: näiden tahtiin voi tehdä vaikka ja mitä. Kävellä tai juosta sopivaan rytmiin. Tempoa rautaa basson tahtiin. Tai vaikka vaan hyppiä ja heilua ja varmasti tulee hiki silloinkin. Monikäyttöisiä, etten sanoisi :-D

Näihin tahteihin, näihin tunnelmiin.

- C

Ps. Huomasin tänään salilla pt:n antamaa pikatreeniä tehdessä, että vielä on niin paljon tehtävää lihaskunnon kanssa. Erityisesti vatsalihasten.

Still alive?

Hengissä ollaan, eikä liikuntakaan ole aivan täysin jäänyt. Työ, arkiset touhut ja avoimen yliopiston opinnot ovat kuitenkin syöneet ison osan ajasta ja sitten blogi on harmillisesti jäänyt taka-alalle. 

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut paljonkin. Olen käynyt kehonkoostumusmittauksessa peräti kaksikin kertaa. Tulokset eivät toisaalta yllättäneet. Onneksi tuloksissa oli myös pieniä valonpilkahduksia. Olen käynyt ravitsemusterapeutin vastaanotolla. "Yllättäen" sain kehoituksen vähentää karkin syöntiä... Uups! Pienryhmätreenejä on ollut. Harmillisesti enää yksi kerta jäljellä. Voisinkin kirjoitella myöhemmin yhteen postaukseen ajatuksia pienryhmätreenaamisesta kokonaisuudessaan. Viime viikonloppuna olin myös liikunnallisella diabeetikoiden leirillä. Pari viikkoa meni harmillisesti tässä välissä myös vähemmällä liikunnalla, kiitos oudon kurkkukivun ja suorastaan uupumisen. 

Onneksi blogihiljaisuus ei siis johdu siktä, että koko elämäntapamuutos olisi jäänyt unholaan. Nyt yritän taas päästä kiinni liikunnan tatsiin noiden parin iisimmän viikon jälkeen. Intoakin kyllä on tuon viikonlopun leirin jäljiltä :-) 

Ärsytyksen tasapaino

Tällä viikolla energiaa on vienyt vastoinkäymiset diabeteksen hoidon kanssa. Ainahan tämän kanssa eläessä on pientä ärsytystä ja stressiä, mutta tämä viikko vei kyllä paalupaikan. Liikkunut olen kuitenkin (onneksi) normaaliin tapaan, tähän mennessä 3 kertaa ja huomenna olisi tarkoitus liikuttaa kehoa jollakin tapaa, ehkäpä piiitkästä aikaa mummolajin, sauvakävelyn muodossa. Ruokailuissa on ollut pieniä lipsahduksia, vaikka arkinen syöminen on ihan kohtuullisesti muuten onnistunutkin. Kohokohtia viikosta on ollut treeniryhmä ja torstain BodyJam.

Yhä hehkutan tuota BodyJamia. Tällä viikolla tanssahtelu sujui jo huomattavasti paremmin kuin viime viikolla. Musiikki on elämässäni tärkeässä roolissa ja BodyJamissa, jos jossakin (no okei, BodyCombat on toinen) musiikki tekee liikkumisesta nautinnollista. Se korostaa fiilistä, saa kokeilemaan omia rajoja, saa hommaan tekemisen meininkiä. Ohjelmat BodyJam-tunneilla on kyllä rakennettu taidolla niin koreografian kuin valittujen biisien ja koko ohjelman etenemisen suhteen. Eipä tullut tunnilla mietittyä diabetesta, ei töitä, eikä mitään muutakaan. Kunhan vain fiilistelin. Tai no, piti käsien ja jalkojen liikuttelullekin vähän ajatuksia käyttää.

Kuunnelkaa nyt näitä: ensin vähän bassoa rytmittämään liikkumista Armin van Buurenin Ping pong -biisin tahtiin. Ja sitten voi jatkaa vaan yleistä hyvän olon fiilistelyä Galantiksen You -biisin mukana. Aijjaijjai, haittaako jos vähän pistän tanssiksi tässäkin välissä?

Tiistaina lähdin salille menemisen sijaan kävelylle vesisateeseen ja hakemaan karkkia, otti sen verran paljon päähän. Naureskelinki itsekseni, että mitä sokeritautinen tekee silloin, kun tauti ottaa päähän? Lähtee ostamaan karkkia. No mutta, tämä oli tietoinen repsahdus ja koin sen helpottavan vähän sitä ketutusta. Mikä tunnesyöminen?

Tiistain jälkeen olen tehnyt vastoinkäymisistä voimaa kuten Elastinenkin laulaa.

Kuinka mielissään voi liikunnasta olla?

Ah! Pitkästä aikaa kävin BodyJam-tunnilla ja voi että! Hyvä ettei itku päässyt, kun olin niin mielissään. Ja tämä on totta. Pitkästä jammailutauosta huolimatta pääsin sen verran sarjaan mukaan, että pystyin fiilistelemään ja ai että, mitkä biisit! Onneksi ohjaaja ei säästellyt volyymien kanssa ;-)

Tänään on ollut jotenkin pää jumissa -päivä ja meinasin jättää koko jumpan väliin ja hautautua sohvalle. Ehkä työviikko alkaa jo painaa, mutta varmasti myös tiistain treeniryhmän jäljiltä olevan niska-hartiajumikin saa pään tokkuraiseksi. Onneksi olin sopinut kaverin kanssa, että mennään yhdessä jammailemaan. Jättämällä väliin en tietysti olisi tiennyt, mistä olisin jäänyt paitsi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, en olisi jättänyt tuota fiilistä väliin mistään hinnasta. Jesss!

Tämän Youtube-linkin takaa saatte tekin vähän maistiaisia nykyisestä BodyJam-ohjelmasta. Harmittaa, etten ole aiemmin mennyt nykyisellä salilla jamiin, koska ohjelma ilmeisesti vaihtuu pian ja tämä nykyinen ohjelma vaikuttaisi kokonaisuudessakin tosi kivalta. Tänään tunti oli siis poikkeuksellisesti vain 45 minuutin mittainen ja mixailtu eri ohjelmista, joten sain vain pientä kosketusta tuohon nykyiseen.

Mutta, harmittelut sikseen ja nyt nautiskelemaan tästä olotilasta. Jos jäi epäselväksi, niin hyvin mielissään voi liikunnasta olla, varsinkin kun löytää sen oman jutun. Seuraava tunti onkin jo heti viikonlopuksi varattuna. :-)

-C

Nyt tekee mieli karkkia ja kovasti!

Elämässäni ei ole varmaan koskaan ollut hetkeä, etteikö makea olisi maistunut. Tällä viikolla mulla on kuitenkin ollut pahemman luokan makeanhimo. Tekisi mieli herkkuja, paljon herkkuja. Arnoldsin donitsia, Punnitse ja säästä -herkkuja, Makuunin karkkia,... Tiistaina sorruin ja söin Johto-cafessa täydellisen valkosuklaakeksin. 3€ hinta oli kova, mutta makuelämys paras mitä koskaan olen keksiä syödessäni kokenut. Niiäa keksejäkin tekee yhä mieli. Melkein mitä vain!

Eilen kaupassa käydessä suorastaan kiemurtelin himoissani. Tuijotin pitkään paistopistemunkkeja ja -pullia. Maitohyllyllä teki mieli vanukkaita. Näin parhaaksi, etten edes harkitse katselukierrosta karkkihyllyllä. Sain sovittua itseni kanssa kompromissin ja ostin vain kreikkalaista jugua, jälkiruoaksi, ajattelin. Kotiin päästyäni minua odotti kotona kirjekuori. Rakas ystäväni oli lähettänyt minulle ystävänpäiväsuklaata. Juuri sopivan 35g sydänsuklaan. Juuri täydellinen ajoitus. Kiitos L! Kreikkalaiset jugut jäi kaappiin odottamaan. 

Googlettelin, kuinka selättää makeanhimo. Keventäjät-sivusto kertoo, että sokerin käyttö lisää makean himoa, mutta en tiedä, mikä sokerinkäyttö tämän ihan multimaattisen himon on nyt aiheuttanut? Viikonloppuna tuli joo vedettyä taas makeaa, onko tämä sitten vieroitusoire? Enemmän tosin yhdistän tämän tietynlaisen himon kuukauden kiertoon.

Keventäjien ja Pudottajien nettisivuilla oli listattu jos minkälaisia keinoja makeanhimon taltuttamiseen.

- Syö purkkaa- Laita banaaniviipaleita pakkaseen ja herkuttele niillä - Laita makeustustabletti kielelle. Toimii kuulemma vielä seuraavana päivänäkin.- Juo vettä puoli litraa. Lisää veteen vielä jääpaloja ja pureskele nekin.- Vähäkaloriset mehukeitot voi korvata karkit- Mango-piltti toimii!

Ihan päteviäkin vinkkejä. Katsotaan, tuleeko joku säännöllisemmin käyttöön, mutta mehukeitot eivät kyllä koskaan tule olemaan karkkien veroisia! :-D Veden juontia tulisi yhä lisätä, mutta juoda nyt puoli litraa kerralla? Sen jälkeen hölskyy niin paljon mahassa, ettei taatusti tee mieli enää työtää suuhun mitään.

Kuulen mielelläni, jos jollakulla on jakaa lisää hyviä vinkkejä näiden "voisin syödä karkkikaupan tyhjäksi" -päivien varalta :-) 

Pienryhmätreeneistä: opin ja onnistuin!

Nimittäin tekemään maastavedon oikealla tekniikalla!

Vihdoin tiedän, mitä asioita maastavedossa on tärkeä huomioida. Paino kantapäillä, rinta rottingilla ja selässä luonteva notko. Tanko liikkuu reisiä pitkin. Peppu on lähtöasennossa riittävän alhaalla.  Näillä huomioilla maastaveto onnistuu niin hyvin, että vaikka liikettä ei varsinaisesti ole koskaan edes harjoitellut, saa sen verran varmuutta ja rohkeutta, että maasta nousee omaksikin hämmästykseksi 60kg! ;-)

Paremman kuvan puutteessa palkitsen itseni viime vappuisella kukkakuvalla :-D

Kylläpä on kiva saada tällaisia onnistumisen kokemuksia. Varsinkin juuri nyt, kun tuntuu, ettei oikein mikään treenien kanssa ole hetkeen onnistunut eikä luistanut. Tällä fiiliksellä ja innostuksella on hyvä jatkaa :-) 

-C

Treenikaverina sykemittari, jumppaohjaajana mobiilisovellus

Otin pitkästä aikaa sykemittarin käyttöön, kun vihdoin sain käytettyä sen huollossa ja siten jälleen toimintakykyiseksi. Sykemittari on mukava treenikaveri, sen avulla kun saa lisätietoa omasta kehosta ja sen käyttäytymisestä treenaamisen aikana. Minulla on Polar FT 60 -sykemittari, johon saa valittua oman harjoitusohjelman, jonka mukaan mittari sitten asettaa viikkotavoitteita ja antaa palautetta tehdyistä treeneistä.

Sykemittarin kanssa treenatessa on alkanut kuitenkin myös ärsyttää, vaikka se niin oiva vempele muutoin onkin. Olen valinnut sykemittarista Pudota painoa -harjoitusohjelman, jossa tällä hetkellä viikkotavoitteena on liikkua 4h 45min ajan, 2000 kalorin edestä. Noh, tämä tarkoittaa sitä, että liikkua tulisi eniten sykealueella 2, jolloin sykkeen tulisi olla 134 - 153bpm. Mission almost impossible! Kävellessä ja salitreenissäkin syke pysyttelee sykealueella 1, kun taas vähänkin rankempi liikunta nostattaa sykkeen hetkessä sykealueelle 3, jolle sykkeeni ei tuon harjoitusohjelman mukaan tarvitsisi nousta ollenkaan. Saan kontrolloitua sykettä ja pysymään sen sykealueella 2 oikeastaan ainoastaan vain crosstrainerilla polkiessa (tai raineroidessa, kuten mulla on tapana sanoa).

Turhaan kai tässä ärsyynnyn, koska eihän tämä kerro mistään muusta kuin karusta tosi asiasta: huono kunto! Sekään ei minua niinkään nyt ensisijaisesti tosin ärsytä, vaan se, että sykemittarin asettamien viikkotavoitteiden saavuttaminen tuntuu tosiaan mahdottomalta. Asuuko sisälläni pieni perfektionisti? Olenkin käynyt tässä kovaa sisäistä keskustelua siitä, minkä arvon annan sykemittarille ja sykemittarin viikkotavoitteille. Onhan se kiva, jos hyvän treeniviikon jälkeen sykemittarin ruudussa komeilee pokaali, mutta onko se itseisarvo? Ei ole. Mutta kuitenkin, jos sykemittari asettaa minulle tavoitteet, mikä järki koko sykemittarissa on, jos en niitä kuitenkaan edes yritä tavoitella? Ehkäpä voisin ottaa oppia sykemittarin tavoitteista, pitämättä niitä kuitenkaan itseisarvona. Voin yrittää lisätä viikkoihini aerobisesti rasittavampaakin liikuntaa, mutta stressiä tästä ei saa repiä. Tärkeintä on, että treenistä tulee hyvä olo, tuli se sitten sykealueelta 1 tai 2.

Viikkotavoitteet olivat vailla n. 45 minuutin treeniä. Yllätys yllätys, erityisesti sykealue 2 oli vajaana. Jumppailinkin sitten kotona 7 minute workout -sovelluksen ohjeistamana kolme kierrosta fat burn -treeniä ja lisäksi tein pari settiä pakaraliikkeitä ajatellen, että saisin sykkeen paremmin nousemaan ja pysymään sykealueella 2. Sovelluksessa voi valita, mitä aluetta kehosta haluaa treenata ja kuinka monen kierroksen ajan. Yksi kerros kestää 7min 50sek ja sisältää 12 liikettä, joita kutakin tehdään 30sek ajan. Liikkeiden välissä on 10sek tauko. Hiki virtaa, ainakin tällaisella rapakuntoisella!

Sykemittarin palaute tästä treenistä oli max. suorituskyky parantumassa. Kaloreita kului 367kcal, josta rasvaa 23%. Keskisyke oli 148, max syke 176. Ei mennyt aivan niinku strömsössä, eihän syke ollut sykealueella 2 montaakaan minuuttia, mutta ehkäpä juuri siitä syystä, treenin jälkeen tiesi tehneensä! Koska sykkeet kipusi nytkin nopeasti korkealle, pysytellen pääasiassa 160 pinnassa, jouduin pitämään kierrosten välissä pidemmän kuin 10sek tauon, jotta syke laskisi hieman.

Tämä sovellus on jäänyt multa vähän unholaan, mutta voisin taas käyttää tätäkin enemmän hyödyksi, erityisesti tällaisia sunnuntaipäivinä, kun tekee mieli treenata, mutta ei raskisi vaihtaa jalasta pois reikäisiä kalsareita ;-) Nopea ja helppo treeni, ainoastaan sopivan alustan löytäminen on osoittautunut haasteeksi tämän kanssa treenaamiseen (matto luistaa helposti alta, joogamatto on huonoa laatua lähtöjäänkin, eikä juurikaan auta).

En ole koskaan joogannut, mutta se on alkanut nyt kiinnostaa, samoin pilates. Olisiko ihan hölmö ajatus kokeilla joogaa kotona sovelluksen kanssa?

-C

Remember, you’ll never get new results from repeating old habits

Olen tässä alkuvuoden aikana ajoittain kovastikin pohtinut tätä elämäntapamuutosta ruokavalion osalta. Personal trainerin kanssa käytiin todella pikaisesti läpi ruokapäiväkirjaa. Ei ollut yllätys, kun pt totesi lähes jokaisessa ateriassa olevan sokeria jossakin muodossa. Toisaalta, ruokapäiväkirjassa ei ollut lomien ja sairastelujen vuoksi montaa arkipäivää. Ei se kuitenkaan kaukana totuudesta ollut, että syön sokeria muodossa tai toisessa, paljon. Varsinaisista aterioista pt antoi kehuja: jokaisella aterialla pyrin syömään ainakin suunnilleen lautasmallin mukaisesti. Noina vapaa päivinä ruokarytmikin oli kunnossa, mutta arkipäivinä se on kyllä ongelma. Välipaloja pitäisi syödä enemmän, erityisesti aamu- ja iltapäivisin töissä. Ateriavälit venyvät arkisin liian pitkiksi, jopa 6 tuntiin. Lisäksi kotona tehtävä ruoka voisi olla joskus terveellisempää, eikä esimerkiksi puolieinestä.

Tulinkin joskus pohdinnassani siihen lopputulokseen, että jotta pystyisi syömään terveellisesti ja järkevästi, tulisikin ensiksi tehdä muutoksia itseasiassa muutamassa sinänsä itse syömiseen liittymättömässä tavassa tai asiassa.

Tiskaaminen. Kun tiskit tiskaisi heti, pysyisi keittiö siistinä ja kynnys ylipäänsä ryhtyä laittamaan ruokaa olisi pienempi. Kerroinkin jo aikaisemmin, kuinka keittiömme on todella pieni, eikä esimerkiksi pöytätilaa ole juuri nimeksikään. Kuka jaksaa väsyneenä ja nälkäisenä töiden jälkeen ensin tiskata järjettömän tiskivuoren, että olisi tilaa alkaa tekemään ruokaa ja sitten vielä alkaa tekemään se itse ruoka? Minä harvemmin ja tällaisissa tilanteissa tulee sorruttua nopeisiin ja helppoihin, mutta harmittavan usein myös epäterveellisempiin vaihtoehtoihin.

Ostoslistan tekeminen kauppaan. Kun suunnittelee viikon tai edes muutaman päivän ruoat valmiiksi ja kirjoittaa tarvittavat ainesosat ostoslistaan, on kaupassa käynti huomattavasti helpompaa ja mukavampaa, unohtamattakaan kukkaroystävällisyyttä. Kun kauppaan menee etukäteen tehdyn ostoslistan kanssa, ei myöskään (töiden jälkeen nälkäisenä ja väsyneenä) sorru aivan niin helposti niihin huonoihin vaihtoehtoihin, kun kaupassa pyöriessä yrittää keksiä jotain nopeaa ja helppoa.

Eväiden valmistelu jo edellisenä iltana. Aamut on kiireisiä eikä ylimääräisiä minuutteja juurikaan ole, on eväät ja töihin otettavat välipalat järkevin valmistella jo edellisenä iltana. Ongelmana tässä on minun kohdallani se, etten vaan meinaa muistaa! Tämä on erityisesti välipalojen kannalta kriittinen, koska jos en ota välipalaa töihin, ei sitä tule syötyä lainkaan. Kun esimerkiksi lounaan kohdalla voin hakea hätätilanteessa lounaan alakerran ravintolasta, eikä se sitten jää kokonaan väliin. Nyt olen tosin  yrittänyt ottaa töihin evääksi proteiinivanukasta, jonka voi tehdä vasta aamulla, mutta siinäkään ei kovin kauaa mene. Valmistelu ei välttämättä ole edes muuta kuin hedelmien tai esimerkiksi rahkan nostaminen oikeaan paikkaan jääkaapissa, että kaiken hoksaa aamulla ottaa mukaan. Ei lainkaan iso tai aikaavievä toimenpide illalla, mutta seuraavana päivänä tulee sitten syötyä terveellisesti välipalojakin.

Voisi ajatella, että isot muutokset alkavat pienillä askeleilla ja kuten otsikon aforismikin sanoo, ei uusiin tuloksiin päästä vanhoilla tavoilla. Nyt otankin uuden, pienen askeleen kohti uusia tuloksia ja muutan ruokailuun liittyviä tapoja edes näiden yllämainittujen asioiden verran :-)

-C

Ensikosketus pienryhmässä treenaamiseen

Ensimmäinen treeniryhmätapaaminen takana. Osallistun siis personal trainerin vetämään treeniryhmään, johon osallistuu lisäkseni kolme muuta nuorta naista. Tulemme tapaamaan vielä 7 kertaa. Ensimmäiselle kerralla aikaa kului eniten käytännön asioista keskustelemiseen. Sovittiin uusia treeniaikoja ja jokainen sai täytettäväkseen lapun, jossa kyseltiin mm. kuinka usein on aikaisemmin treenannut ja mitkä ovat omat tavoitteet. Tarkoituksenani on ollut ryhtyä elämäntapamuutokseen ja siksipä kirjoitin omaksi tavoitteekseni hyvinvoinnin. En ole ryhtynyt laihduttamaan ja näin sen yhä ajattelenkin, mutta kirjoitin kuitenkin paperiin toiseksi omaksi tavoitteekseni myös painonpudotuksen. Mutta niin muutkin. Painonpudotuksen voisi kyllä odottaa tulevan kylkiäisinä, sitten kun elämäntavat ovat todella saatu pykälän paremmiksi. Tulemme treenaamaan yhdessä pääasiassa kerran viikossa, jonka lisäksi saamme pt:ltä viikon ajaksi kotitehtävän, joka voi koskea esimerkiksi muita viikon treenejä. Myös ruokailuihin tulemme saamaan vinkkejä. Kuulostaa hauskalta, olen odottavaisin mielin. Mielenkiintoista nähdä, millainen ryhmä meille muotoutuu, millaisia treenejä vedetään verrattuna yksin treenaamiseen ja miten ryhmätsemppi ja ehkä -painekin tulee vaikuttamaan.

Tänään ehdittiin treenata siis vain 12,5 minuuttia. Tarkka, mutta hyvin tehokas aika! Havaintoja itsestä tuon lyhyen treenin aikana: olen hidas ja huononkuntoinen. Ponnistusvoimani on onneton. Boxille hyppyjä en uskaltanut edes yrittää (noloa!) ja kyykkyhypyissäkin hypyn korkeus oli todella matala. Elämäni ensimmäiset burbeet jäivät hyviksi yrityksiksi. No, löytyy ainakin osa-alueita, joissa petrata. Hah, vaikka eipä ole sellaista, jossa ei olisi tarvetta petrata. Ryhmästä saa todennäköisesti myös ulkoista motivaatiota: en hemmetti vie oo aina se surkein!

- C

Oppitunti armollisuudesta

Täällä jälleen! Tarkoituksenani ei ollut aloittaa kerran viikossa päivittyvää blogia, mutta aika ei ole riittänyt nyt toistaiseksi tiheämpään päivittelyyn. Menen mieluummin treenaaman, kuin tulen kotiin istumaan sohvalle ja kirjoittelemaan blogiin ;-) No ei vaan, olisi paljonkin kaikenlaista mukavaa  kirjoiteltavaa, mutta kuten kaikki tietävät, aika on rajallista. Opiskelen nyt myös työn ohessa yhtä avoimen yliopiston kurssia omaksi ilokseni, joten sekin vie nyt kevään aikana aikaa.

Kulunutta viikkoa voisi kuvailla työntäyteiseksi, stressaavaksikin. Olen syönyt aivan liikaa herkkuja tällä viikolla. Viime viikolla sain rajattua herkkujen syömistä kiitettävästi, mutta tämä viikko oli kyllä todellista vastapainoa. Syypäänä stressi, ehkä väsymyskin sekä yksin kotona oleminen. Tunnesyömistä selkeästi siis. Huono aika kuukaudestakin kaiken lisäksi.

Olen liikkunut tällä viikolla 4 kertaa: kahdet itsenäiset salitreenit, yhdet treenit pt:n kanssa sekä yhden rauhallisen, noin tunnin mittaisen kävelylenkin. Vaikka toisaalta, näinhän se on nyt ollutkin jo jonkin aikaa, että liikunnan olen saanut säännöllisemmäksi osaksi arkeani (voisin jo varovaisesti sanoa, että luonnolliseksi osaksi arkea), mutta ne herkut... Mutta herkuista huolimatta todettakoon, että olen ylpeä itsestäni, kun salikortti ei aikaisempaan tapaan ole jäänyt lompakon pohjalle makamaan, vaan maksan palvelusta, jota todella käytän.

Jossain vaiheessa viikkoa tunsin epäonnistuneeni epäterveellisen syömisen vuoksi tässä koko elämäntapamuutoksessa. Ärsytys ja epäonnistumisen tunne meinasi aluksi jopa estää salille menon. Olisi ollut niin helppo tulla töistä suoraan kotiin ja jatkaa sitä mässäystä sekä erityisesti sitä itsensä sättimistä ja repsahduksesta aiheutunutta huonoa oloa, suorastaan ahdistusta. Onneksi tajusin, että tämä viikko nyt vain vaati hieman riman laskemista ja että voin aivan hyvillä mielin olla itselleni armollinen asian suhteen. Repsahtamisia tulee, mutta tärkeintä on, ettei niitä ota tavaksi. Nyt on vaan entistä enemmän motivaatiota palata ruotuun. Olen tästä ahaa-elämyksestä hyvin tyytyväinen. Elämäntapamuutos on käynnissä ajatuksissa siis! Aikaisemmin olisin luovuttanut kokonaan yhden epäonnistumisen jälkeen, mutta nyt niin ei käynyt. Jes!

Treenikuulumisia vielä sen verran, että personal trainerin kanssa treenaamiseen tulee muutos heti ensi viikosta lähtien, sillä loput yksilökäynnit siirretäänkin hieman myöhemmin toteutettaviksi ja osallistun seuraavan 8 viikon aikana pt:n pitämään pienryhmään! Olen tästä todella innoissani. Ryhmässä on minun lisäkseni kolme muuta nuorta naista ja treenaamme yhdessä pt:n johdolla. Ryhmästä saa varmasti eri tavalla tsemppiä ja mahdollisesti treenaaminenkin on hieman erilaista? En tiedä, mutta sen tulen näkemään tulevien viikkojen aikana. Kerron pienryhmätreenaamisesta myöhemmin lisää :-)

Reipasta ja motivaatiorikasta alkavaa viikkoa kaikille!

-C

Vuoden ensimmäinen arkiviikko

Vuosi ja elämäntapamuutos ei alkanut ollenkaan hassummin. Treenejä kertyi kiitettävästi tälle viikolle viime viikon sairasteluista huolimatta. Tiistaina kävin tosiaan aloittelemassa liikkumista kevyen kävelylenkin muodossa. Torstaina kävin salilla treenaamassa selän, rinnan ja kädet. Olipa muuten kiva olla salilla taas treenin parissa, varsinkin kun ei ollut ruuhkaa, jota kyllä kovasti ihmettelen. Tammikuun alkupuolen arki-ilta ja välillä vapaiden painojen alueella ei ollut kuin toinen treenaamassa minun lisäkseni. Jos saisin valita, kävisin aina typötyhjällä salilla. Illalla käytiin vielä poikaystävän kanssa yhdessä kävelylläkin.

Perjantaina kipasin töiden jälkeen tuttuun tapaan salille. Perjantain treeni on lähes poikkeuksetta viikon paras treeni, sama se mitä treeni käytännössä on. Treenaamaan pääsee usein jo vähän aikaisemmin ja onhan edessä viikonloppu, jota ei kyllä voi aloittaa paremmin kuin treenin jälkeisillä fiiliksillä. Perjantaina treenasin salilla jalkoja ja vatsoja. Olin taas kuolla. Askelkyykky kiertäen kyykkyjen, askelnousujen ja maastavetojen jälkeen on jotain niin tuskaista, ettei sitä edes itsekään tajua ennen kuin siinä vasta tehdessä. Mutta ihanaa rääkkiä  kai  se vaan kuitenkin on. Eilen lauantaina kävin tarkoituksella kävellen kaupassa vähän kauempana, vaikka kevyt palautteleva kävely se treenaamisen kannalta vain olikin. Tänään vetäisen vielä jalkaani lenkkarit tai salihousut, lähden lenkille tai teen kotitreenin. Voisiko illan saunavuoroa muuten edes ansaitakkaan? ;-)

Viikko kului myös mukavasti syömistenkin osalta. Pieniä terveellisiä välipaloja saisin kylläkin lisätä, tai oikeastaan ylipäänsä alkaa syömään. Arkena en kuitenkaan syönyt mitään kovin epäterveellistä. Pari kertaa jouduin syömään ns. ylimääräistä nostaakseni verensokeria illalla tai yön aikana. Nuo tuollaiset tankkaamiset ottaa päähän, mutta juuri nyt ei kauheasti muutakaan voi ja näillä mennään.

Perjantaina tein jotain, mitä en muista aikoihin tehneeni, jos ylipäänsä koskaan. En ostanut lainkaan karkkia tai muita herkkuja! Tuli kylläkin ostettua liian hyvää leipää (karpalo-cashew ciabatta, nam!), jota sitten söin liikaa, mutta tuo karkittomuus on niin iso juttu minulle, joten pari ylimääräistä leipäpalaa ei tätä voittajafiilistä vie. Eilen pidettiin poikaystävän kanssa suunnitellusti herkkupäivä: itsetehtyjä hampurilaisia ja tietysti myös karkkia. Kaiken sen mättämisen jälkeen ajattelimme yhteistuumin, että herkutella voi, mutta jatkossa yritämme muistaa termin kohtuus... Tänään käytiin syömässä aasialainen buffet, joka ei tainnut olla kevyimmästä päästä rasvan käytön suhteen. Eilisestä oppineena söin kuitenkin tänään kohtuudella, joten en pode huonoa omaa tuntoa tuosta lähes roskaruoan syömisestä.

Yhteenvetona voisin todeta, että hyvä viikko. Olen liikkunut säännöllisesti. En vetänyt herkkuja 3 päivää kaksin käsin niin kuin useimmiten. Ehkäpä nämä on juuri niitä pieniä askelia, joita tässä kannattaakin ottaa?

Olen tässä kirjoitellessani ladannut itseeni energiaa kuuntelemalla hyviä biisejä. Nyt lähden muuttamaan sen energian hikipisaroiden muotoon. Mukavaa alkavaa viikkoa! Minä aloitan viikon treenit huomenna treenaamalla pt:n kanssa pitkästä aikaa :-)

-C

Liikunta - kuin virtapiikki lihakseen

Olen kirjoittanut tekstin jo tiistaina, mutta jostain syystä Blogger teki tekstistä luonnoksen julkaisemisen sijaan. Viikonlopun aikana tulossa tuoreempiakin kuulumisia :-) 

Flunssa alkaa hiljalleen olla selätetty ja arki on alkanut, ainakin töiden teon suhteen. Treenien kanssa on vielä pitänyt hieman himmailla, mutta loppuviikosta olisi tarkoitus päästä taas normaaliin rytmiin niidenkin suhteen. Eilen tosin kävin varovaisesti rauhallisella kävelyllä. Ai että teki hyvää saada raitista ilmaa, kiva pikku pakkanenkin kun oli.

Nyt kun nämä pari työpäivää on venynyt tavallista pidemmäksi, on joutunut hieman miettimään, miten motivoida itsensä liikkumaan. Eiliselle kävelylle itseä ei tarvinnut kyllä edes patistaa, mutta vähänkään rankempi aerobinen treeni kauhistuttaa ajatuksena. Kuntoni ei ole aikuisiässä missään vaiheessa ollut hyvä, mutta nyt jo portaiden kulkeminen hengästyttää. Voiko viikon tauko ja lepääminen todella vaikuttaa kuntoon noin nopeasti? Tietysti minulla on vielä flunssan rippeitä jäljellä, jotka varmasti osittain vaikuttavat tilanteeseen jossain määrin. 

Eli lyhyesti sanottuna, hieman täytyy nyt itseä motivoida uudestaan palauttelemalla mieleen niitä motivoituneita ajatuksia, joita sairastaessa oli. Valitettavasti aikaiset aamut ja niiden tuoma väsymys tuntuu vievän sen terävimmän kärjen innostuksesta. Mutta kyllä se tästä. 

Potkuna omalle persukselleni tässä vielä joitakin ajatuksia siitä, miksi liikkua:

Terveys. Kaikkihan sen tietää, että liikunta vaikuttaa selkeästi ja suoraan omaan terveyteen. Liikunnan terveysvaikutuksia voisi listata varmasti hamaan loppuun asti, mutta itselleni selkeimmät ja samalla merkittävimmät ovat vaikutukset diabeteksen hoitotasapainoon ja sitä kautta yleisesti omaan terveyteen. Huonolla hoitotasapainolla kun voi saada itselleen jos vaikka mitä sairautta lisäriesaksi. Lisäksi mielessäni on erityisesti se, että parempi lihaskunto mm. parantaa ryhtiä ja sehän puolestaan vaikuttaa selän hyvinvointiin. Muutenkin, kun korsetti on kunnossa (mitä itselläni ei juuri nyt vielä ole...), uskoisin oman olemisen olevan helpompaa. Omaa kehoa on silloin helpompi kannatella.

Jaksaminen. Liikunta kuluttaa energiaa, mutta siitä saa myös valtavasti voimaa jaksamiseen. Aivan kuin joku pistäisi salaa lihakseen jonkun virtapiikin. Joskus erityisesti onnistuneen treenin jälkeen kotona pälpätän kuin papupata ja siinä huomaamatta saattaa vaikka jopa tiskatakin, täysin vahingossa. Tulee lähes supermiesolo. Ja se tunne, kun on väsyttänyt itsensä liikunnalla. Silloin nukkumaan meneminen on jotain mahtavaa ja unikin laadultaan varmasti parempaa, ainakin haluan uskoa näin. 

Itsensä haastaminen. Kai meissä jokaisessa on suomalaista sisua? Minussa ainakin ajoittain on, ainakin vähän ja saatan saada itseni välillä sinnikkäästi työskentelemään jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Tosin, sinnikkyyteni on tuupannut olemaan ajoittain aika lyhytjänteistä, mutta jospa sopivilla haasteilla senkin saisi riittämään tarpeeksi pitkälle. Ajattelinkin haastaa itseni pariin asiaan treeneissä, mutta siitä lisää myöhemmin.  

Painonhallinta. Vaikka en varsinaisesti ajattele laihduttavani, en laittaisi yhtään pahekseni, jos elämäntapamuutoksen myötä saisin karistettua muutaman kilon ja sentin. Pelkällä liikunnallahan se tuskin tulee tapahtumaan varsinkaan näillä ruokailutottumuksilla. Liikunann merkitys painonhallinnassa korostunee sitten, kun saan hiljalleen ruokavaliotakin terveellisemmäksi. Tämä on ainakin toiveena. 

Nämä kaikki voisikin itseasiassa tiivistää tavoitteeseen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Tarviiko edes mainita sitä hyvää oloa, joka tulee treenin jälkeen? Adrenaliinit saa aikaan ihmeitä. 

Näitä kun miettii, mikään tekosyy ei ole riittävän hyvä treenien väliin jättämiseen. Jaksaa jaksaa, painaa painaa! 

Kuvituksena kuvia syksyiseltä kävelyltä, jolloin tuuli kovaa. Meri näytti voimaansa ja pysähdyin kuvailemaan sitä. Oli suorastaan voimaannuttava kävelylenkki.