Ärsytyksen tasapaino

Tällä viikolla energiaa on vienyt vastoinkäymiset diabeteksen hoidon kanssa. Ainahan tämän kanssa eläessä on pientä ärsytystä ja stressiä, mutta tämä viikko vei kyllä paalupaikan. Liikkunut olen kuitenkin (onneksi) normaaliin tapaan, tähän mennessä 3 kertaa ja huomenna olisi tarkoitus liikuttaa kehoa jollakin tapaa, ehkäpä piiitkästä aikaa mummolajin, sauvakävelyn muodossa. Ruokailuissa on ollut pieniä lipsahduksia, vaikka arkinen syöminen on ihan kohtuullisesti muuten onnistunutkin. Kohokohtia viikosta on ollut treeniryhmä ja torstain BodyJam.

Yhä hehkutan tuota BodyJamia. Tällä viikolla tanssahtelu sujui jo huomattavasti paremmin kuin viime viikolla. Musiikki on elämässäni tärkeässä roolissa ja BodyJamissa, jos jossakin (no okei, BodyCombat on toinen) musiikki tekee liikkumisesta nautinnollista. Se korostaa fiilistä, saa kokeilemaan omia rajoja, saa hommaan tekemisen meininkiä. Ohjelmat BodyJam-tunneilla on kyllä rakennettu taidolla niin koreografian kuin valittujen biisien ja koko ohjelman etenemisen suhteen. Eipä tullut tunnilla mietittyä diabetesta, ei töitä, eikä mitään muutakaan. Kunhan vain fiilistelin. Tai no, piti käsien ja jalkojen liikuttelullekin vähän ajatuksia käyttää.

Kuunnelkaa nyt näitä: ensin vähän bassoa rytmittämään liikkumista Armin van Buurenin Ping pong -biisin tahtiin. Ja sitten voi jatkaa vaan yleistä hyvän olon fiilistelyä Galantiksen You -biisin mukana. Aijjaijjai, haittaako jos vähän pistän tanssiksi tässäkin välissä?

Tiistaina lähdin salille menemisen sijaan kävelylle vesisateeseen ja hakemaan karkkia, otti sen verran paljon päähän. Naureskelinki itsekseni, että mitä sokeritautinen tekee silloin, kun tauti ottaa päähän? Lähtee ostamaan karkkia. No mutta, tämä oli tietoinen repsahdus ja koin sen helpottavan vähän sitä ketutusta. Mikä tunnesyöminen?

Tiistain jälkeen olen tehnyt vastoinkäymisistä voimaa kuten Elastinenkin laulaa.

Kuinka mielissään voi liikunnasta olla?

Ah! Pitkästä aikaa kävin BodyJam-tunnilla ja voi että! Hyvä ettei itku päässyt, kun olin niin mielissään. Ja tämä on totta. Pitkästä jammailutauosta huolimatta pääsin sen verran sarjaan mukaan, että pystyin fiilistelemään ja ai että, mitkä biisit! Onneksi ohjaaja ei säästellyt volyymien kanssa ;-)

Tänään on ollut jotenkin pää jumissa -päivä ja meinasin jättää koko jumpan väliin ja hautautua sohvalle. Ehkä työviikko alkaa jo painaa, mutta varmasti myös tiistain treeniryhmän jäljiltä olevan niska-hartiajumikin saa pään tokkuraiseksi. Onneksi olin sopinut kaverin kanssa, että mennään yhdessä jammailemaan. Jättämällä väliin en tietysti olisi tiennyt, mistä olisin jäänyt paitsi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, en olisi jättänyt tuota fiilistä väliin mistään hinnasta. Jesss!

Tämän Youtube-linkin takaa saatte tekin vähän maistiaisia nykyisestä BodyJam-ohjelmasta. Harmittaa, etten ole aiemmin mennyt nykyisellä salilla jamiin, koska ohjelma ilmeisesti vaihtuu pian ja tämä nykyinen ohjelma vaikuttaisi kokonaisuudessakin tosi kivalta. Tänään tunti oli siis poikkeuksellisesti vain 45 minuutin mittainen ja mixailtu eri ohjelmista, joten sain vain pientä kosketusta tuohon nykyiseen.

Mutta, harmittelut sikseen ja nyt nautiskelemaan tästä olotilasta. Jos jäi epäselväksi, niin hyvin mielissään voi liikunnasta olla, varsinkin kun löytää sen oman jutun. Seuraava tunti onkin jo heti viikonlopuksi varattuna. :-)

-C

Nyt tekee mieli karkkia ja kovasti!

Elämässäni ei ole varmaan koskaan ollut hetkeä, etteikö makea olisi maistunut. Tällä viikolla mulla on kuitenkin ollut pahemman luokan makeanhimo. Tekisi mieli herkkuja, paljon herkkuja. Arnoldsin donitsia, Punnitse ja säästä -herkkuja, Makuunin karkkia,... Tiistaina sorruin ja söin Johto-cafessa täydellisen valkosuklaakeksin. 3€ hinta oli kova, mutta makuelämys paras mitä koskaan olen keksiä syödessäni kokenut. Niiäa keksejäkin tekee yhä mieli. Melkein mitä vain!

Eilen kaupassa käydessä suorastaan kiemurtelin himoissani. Tuijotin pitkään paistopistemunkkeja ja -pullia. Maitohyllyllä teki mieli vanukkaita. Näin parhaaksi, etten edes harkitse katselukierrosta karkkihyllyllä. Sain sovittua itseni kanssa kompromissin ja ostin vain kreikkalaista jugua, jälkiruoaksi, ajattelin. Kotiin päästyäni minua odotti kotona kirjekuori. Rakas ystäväni oli lähettänyt minulle ystävänpäiväsuklaata. Juuri sopivan 35g sydänsuklaan. Juuri täydellinen ajoitus. Kiitos L! Kreikkalaiset jugut jäi kaappiin odottamaan. 

Googlettelin, kuinka selättää makeanhimo. Keventäjät-sivusto kertoo, että sokerin käyttö lisää makean himoa, mutta en tiedä, mikä sokerinkäyttö tämän ihan multimaattisen himon on nyt aiheuttanut? Viikonloppuna tuli joo vedettyä taas makeaa, onko tämä sitten vieroitusoire? Enemmän tosin yhdistän tämän tietynlaisen himon kuukauden kiertoon.

Keventäjien ja Pudottajien nettisivuilla oli listattu jos minkälaisia keinoja makeanhimon taltuttamiseen.

- Syö purkkaa- Laita banaaniviipaleita pakkaseen ja herkuttele niillä - Laita makeustustabletti kielelle. Toimii kuulemma vielä seuraavana päivänäkin.- Juo vettä puoli litraa. Lisää veteen vielä jääpaloja ja pureskele nekin.- Vähäkaloriset mehukeitot voi korvata karkit- Mango-piltti toimii!

Ihan päteviäkin vinkkejä. Katsotaan, tuleeko joku säännöllisemmin käyttöön, mutta mehukeitot eivät kyllä koskaan tule olemaan karkkien veroisia! :-D Veden juontia tulisi yhä lisätä, mutta juoda nyt puoli litraa kerralla? Sen jälkeen hölskyy niin paljon mahassa, ettei taatusti tee mieli enää työtää suuhun mitään.

Kuulen mielelläni, jos jollakulla on jakaa lisää hyviä vinkkejä näiden "voisin syödä karkkikaupan tyhjäksi" -päivien varalta :-) 

Pienryhmätreeneistä: opin ja onnistuin!

Nimittäin tekemään maastavedon oikealla tekniikalla!

Vihdoin tiedän, mitä asioita maastavedossa on tärkeä huomioida. Paino kantapäillä, rinta rottingilla ja selässä luonteva notko. Tanko liikkuu reisiä pitkin. Peppu on lähtöasennossa riittävän alhaalla.  Näillä huomioilla maastaveto onnistuu niin hyvin, että vaikka liikettä ei varsinaisesti ole koskaan edes harjoitellut, saa sen verran varmuutta ja rohkeutta, että maasta nousee omaksikin hämmästykseksi 60kg! ;-)

Paremman kuvan puutteessa palkitsen itseni viime vappuisella kukkakuvalla :-D

Kylläpä on kiva saada tällaisia onnistumisen kokemuksia. Varsinkin juuri nyt, kun tuntuu, ettei oikein mikään treenien kanssa ole hetkeen onnistunut eikä luistanut. Tällä fiiliksellä ja innostuksella on hyvä jatkaa :-) 

-C

Treenikaverina sykemittari, jumppaohjaajana mobiilisovellus

Otin pitkästä aikaa sykemittarin käyttöön, kun vihdoin sain käytettyä sen huollossa ja siten jälleen toimintakykyiseksi. Sykemittari on mukava treenikaveri, sen avulla kun saa lisätietoa omasta kehosta ja sen käyttäytymisestä treenaamisen aikana. Minulla on Polar FT 60 -sykemittari, johon saa valittua oman harjoitusohjelman, jonka mukaan mittari sitten asettaa viikkotavoitteita ja antaa palautetta tehdyistä treeneistä.

Sykemittarin kanssa treenatessa on alkanut kuitenkin myös ärsyttää, vaikka se niin oiva vempele muutoin onkin. Olen valinnut sykemittarista Pudota painoa -harjoitusohjelman, jossa tällä hetkellä viikkotavoitteena on liikkua 4h 45min ajan, 2000 kalorin edestä. Noh, tämä tarkoittaa sitä, että liikkua tulisi eniten sykealueella 2, jolloin sykkeen tulisi olla 134 - 153bpm. Mission almost impossible! Kävellessä ja salitreenissäkin syke pysyttelee sykealueella 1, kun taas vähänkin rankempi liikunta nostattaa sykkeen hetkessä sykealueelle 3, jolle sykkeeni ei tuon harjoitusohjelman mukaan tarvitsisi nousta ollenkaan. Saan kontrolloitua sykettä ja pysymään sen sykealueella 2 oikeastaan ainoastaan vain crosstrainerilla polkiessa (tai raineroidessa, kuten mulla on tapana sanoa).

Turhaan kai tässä ärsyynnyn, koska eihän tämä kerro mistään muusta kuin karusta tosi asiasta: huono kunto! Sekään ei minua niinkään nyt ensisijaisesti tosin ärsytä, vaan se, että sykemittarin asettamien viikkotavoitteiden saavuttaminen tuntuu tosiaan mahdottomalta. Asuuko sisälläni pieni perfektionisti? Olenkin käynyt tässä kovaa sisäistä keskustelua siitä, minkä arvon annan sykemittarille ja sykemittarin viikkotavoitteille. Onhan se kiva, jos hyvän treeniviikon jälkeen sykemittarin ruudussa komeilee pokaali, mutta onko se itseisarvo? Ei ole. Mutta kuitenkin, jos sykemittari asettaa minulle tavoitteet, mikä järki koko sykemittarissa on, jos en niitä kuitenkaan edes yritä tavoitella? Ehkäpä voisin ottaa oppia sykemittarin tavoitteista, pitämättä niitä kuitenkaan itseisarvona. Voin yrittää lisätä viikkoihini aerobisesti rasittavampaakin liikuntaa, mutta stressiä tästä ei saa repiä. Tärkeintä on, että treenistä tulee hyvä olo, tuli se sitten sykealueelta 1 tai 2.

Viikkotavoitteet olivat vailla n. 45 minuutin treeniä. Yllätys yllätys, erityisesti sykealue 2 oli vajaana. Jumppailinkin sitten kotona 7 minute workout -sovelluksen ohjeistamana kolme kierrosta fat burn -treeniä ja lisäksi tein pari settiä pakaraliikkeitä ajatellen, että saisin sykkeen paremmin nousemaan ja pysymään sykealueella 2. Sovelluksessa voi valita, mitä aluetta kehosta haluaa treenata ja kuinka monen kierroksen ajan. Yksi kerros kestää 7min 50sek ja sisältää 12 liikettä, joita kutakin tehdään 30sek ajan. Liikkeiden välissä on 10sek tauko. Hiki virtaa, ainakin tällaisella rapakuntoisella!

Sykemittarin palaute tästä treenistä oli max. suorituskyky parantumassa. Kaloreita kului 367kcal, josta rasvaa 23%. Keskisyke oli 148, max syke 176. Ei mennyt aivan niinku strömsössä, eihän syke ollut sykealueella 2 montaakaan minuuttia, mutta ehkäpä juuri siitä syystä, treenin jälkeen tiesi tehneensä! Koska sykkeet kipusi nytkin nopeasti korkealle, pysytellen pääasiassa 160 pinnassa, jouduin pitämään kierrosten välissä pidemmän kuin 10sek tauon, jotta syke laskisi hieman.

Tämä sovellus on jäänyt multa vähän unholaan, mutta voisin taas käyttää tätäkin enemmän hyödyksi, erityisesti tällaisia sunnuntaipäivinä, kun tekee mieli treenata, mutta ei raskisi vaihtaa jalasta pois reikäisiä kalsareita ;-) Nopea ja helppo treeni, ainoastaan sopivan alustan löytäminen on osoittautunut haasteeksi tämän kanssa treenaamiseen (matto luistaa helposti alta, joogamatto on huonoa laatua lähtöjäänkin, eikä juurikaan auta).

En ole koskaan joogannut, mutta se on alkanut nyt kiinnostaa, samoin pilates. Olisiko ihan hölmö ajatus kokeilla joogaa kotona sovelluksen kanssa?

-C

Remember, you’ll never get new results from repeating old habits

Olen tässä alkuvuoden aikana ajoittain kovastikin pohtinut tätä elämäntapamuutosta ruokavalion osalta. Personal trainerin kanssa käytiin todella pikaisesti läpi ruokapäiväkirjaa. Ei ollut yllätys, kun pt totesi lähes jokaisessa ateriassa olevan sokeria jossakin muodossa. Toisaalta, ruokapäiväkirjassa ei ollut lomien ja sairastelujen vuoksi montaa arkipäivää. Ei se kuitenkaan kaukana totuudesta ollut, että syön sokeria muodossa tai toisessa, paljon. Varsinaisista aterioista pt antoi kehuja: jokaisella aterialla pyrin syömään ainakin suunnilleen lautasmallin mukaisesti. Noina vapaa päivinä ruokarytmikin oli kunnossa, mutta arkipäivinä se on kyllä ongelma. Välipaloja pitäisi syödä enemmän, erityisesti aamu- ja iltapäivisin töissä. Ateriavälit venyvät arkisin liian pitkiksi, jopa 6 tuntiin. Lisäksi kotona tehtävä ruoka voisi olla joskus terveellisempää, eikä esimerkiksi puolieinestä.

Tulinkin joskus pohdinnassani siihen lopputulokseen, että jotta pystyisi syömään terveellisesti ja järkevästi, tulisikin ensiksi tehdä muutoksia itseasiassa muutamassa sinänsä itse syömiseen liittymättömässä tavassa tai asiassa.

Tiskaaminen. Kun tiskit tiskaisi heti, pysyisi keittiö siistinä ja kynnys ylipäänsä ryhtyä laittamaan ruokaa olisi pienempi. Kerroinkin jo aikaisemmin, kuinka keittiömme on todella pieni, eikä esimerkiksi pöytätilaa ole juuri nimeksikään. Kuka jaksaa väsyneenä ja nälkäisenä töiden jälkeen ensin tiskata järjettömän tiskivuoren, että olisi tilaa alkaa tekemään ruokaa ja sitten vielä alkaa tekemään se itse ruoka? Minä harvemmin ja tällaisissa tilanteissa tulee sorruttua nopeisiin ja helppoihin, mutta harmittavan usein myös epäterveellisempiin vaihtoehtoihin.

Ostoslistan tekeminen kauppaan. Kun suunnittelee viikon tai edes muutaman päivän ruoat valmiiksi ja kirjoittaa tarvittavat ainesosat ostoslistaan, on kaupassa käynti huomattavasti helpompaa ja mukavampaa, unohtamattakaan kukkaroystävällisyyttä. Kun kauppaan menee etukäteen tehdyn ostoslistan kanssa, ei myöskään (töiden jälkeen nälkäisenä ja väsyneenä) sorru aivan niin helposti niihin huonoihin vaihtoehtoihin, kun kaupassa pyöriessä yrittää keksiä jotain nopeaa ja helppoa.

Eväiden valmistelu jo edellisenä iltana. Aamut on kiireisiä eikä ylimääräisiä minuutteja juurikaan ole, on eväät ja töihin otettavat välipalat järkevin valmistella jo edellisenä iltana. Ongelmana tässä on minun kohdallani se, etten vaan meinaa muistaa! Tämä on erityisesti välipalojen kannalta kriittinen, koska jos en ota välipalaa töihin, ei sitä tule syötyä lainkaan. Kun esimerkiksi lounaan kohdalla voin hakea hätätilanteessa lounaan alakerran ravintolasta, eikä se sitten jää kokonaan väliin. Nyt olen tosin  yrittänyt ottaa töihin evääksi proteiinivanukasta, jonka voi tehdä vasta aamulla, mutta siinäkään ei kovin kauaa mene. Valmistelu ei välttämättä ole edes muuta kuin hedelmien tai esimerkiksi rahkan nostaminen oikeaan paikkaan jääkaapissa, että kaiken hoksaa aamulla ottaa mukaan. Ei lainkaan iso tai aikaavievä toimenpide illalla, mutta seuraavana päivänä tulee sitten syötyä terveellisesti välipalojakin.

Voisi ajatella, että isot muutokset alkavat pienillä askeleilla ja kuten otsikon aforismikin sanoo, ei uusiin tuloksiin päästä vanhoilla tavoilla. Nyt otankin uuden, pienen askeleen kohti uusia tuloksia ja muutan ruokailuun liittyviä tapoja edes näiden yllämainittujen asioiden verran :-)

-C