Voimaannuttava kävelylenkki

Raskas viikonloppu takana. Perjantaina oli ystäväni hautajaiset. Loppu viikonloppu meni akkuja ladatessa siskon luona kyläillen. Ohjelmaan kuului oleskelun, syömisen ja herkuttelunkin lisäksi kävelylenkki Kalajoen Hiekkasärkkien upeissa maisemissa. Lenkki oli kaikkinensa voimaannuttava: upea auringonpaiste, raikas syyssää ja tällaiset maisemat. Ei voi valittaa. 

Hautajaisten jälkeen suruprosessi jatkuu ja sitä on helpompi jatkaa, kun on saanut voimaa luonnosta ja leppoisasta olosta siskon kanssa. Onneksi oli mahdollisuus viettää aikaa hyvässä seurassa rennolla meiningillä. Nyt on taas akuissa enemmän virtaa ja energiaa alkavaan, poikkeuksellisesti 6 päivän, työviikkoon. 

Toivottavasti sunkin viikko alkaa rentoutuneissa fiiliksissä! 

Elvytystoimenpide

Blogi jäi kyllä nyt aivan unholaan viiden kuukauden ajaksi. Tauko on ollut todella luvattoman pitkä. Aluksi blogi jäi muiden kiireiden jalkoihin ja sitten kyllä unohtuikin kokonaan joksikin aikaa. Tänään lueskelin vanhoja tekstejä ja totesin, että hauskahan noita on itsekin jälkikäteen lueskella, joten miksipä en jatkaisi kirjoittamista siihen tahtiin, kuin muu elämä antaa myöden.

Edellinen kirjoitukseni on huhtikuulta. Välissä on ollut siis viisi pitkää kuukautta.  Tässä välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Liikkunut olen vähän kausittain. Jatkan näköjään sairasteluja yhä noin kolmen kuukauden välein, mikä tietysti tietää aina taukoja liikuntaankin. Tälläkin hetkellä olen jälleen kotona flunssaa parantelemassa. Lisäksi sääri-pohjevaivani on ikävästi rajoittanut liikkumistani ainakin lajien valintojen suhteen. Bodycombat, Sh'Bam ja Bodyjam ovat kaikki saaneet harmillisesti jäädä jo pidemmäksi aikaa, sillä hypyt ja muut nopeatempoiset liikkeet saavat jalkoihini todella inhottavan, kivuliaan räjähtävän tunteen aikaan. Sama vaiva on huonompina jaksoina tuntunut muutamien satojen metrienkin kävelyn aikana, puhumattakaan hölkkäämisestä tai juoksemisesta. Lääkärin puheillakin asiasta kävin ja minulla epäiltiin keväällä jopa laskimotukosta, jota minulla ei luojan kiitos ole! Kävin kesällä pari kertaa fysioterapiassa fascia-käsittelyssä, josta sain pientä helpotusta vaivoihini.  Käyntejä pitäisi jatkaa, mutta tällä hetkellä elämäntilanteeni on melko kuormittava ja asia on yksinkertaisesti jäänyt hoitamatta. Mutta, onneksi löysin itselleni uuden ja inspiroivan, sääri- ja pohjeystävällisen aerobisen lajin, cyclingin!

Alkuvuodesta treenasin sekä personal trainerin että personal trainerin vetämän pienryhmän kanssa. Muutamia yksittäisiä pt-käyntejä jäi vielä kesän ajallekin. Kesällä mulle sattui lisäksi todella hyvä tsäkä: sain ilmaiseksi 10 pt-käyntiä minulle tuntemattomalta ihmiseltä! Kyllä, se on aivan totta! Nyt olenkin treenaillut muutaman kerran uuden pt:n kanssa uudessa toimipisteessä ja fiilis on hyvä. Sain ruokailutkin jo ihan hyvään malliin pt:ltä saamieni ohjeiden ansiosta. Kirjoittelen tästä uudesta pt-suhteesta myöhemmin lisää.

Tällä hetkellä elän rankkaa aikaa. Pitkäaikaisin ystäväni sairastui kesällä syöpään ja nukkui pois noin kaksi viikkoa sitten. Suru ei ole koskaan aikaisemmin koskettanut minua näin läheltä ja olo on ollut hyvinkin ahdistunut ja riekaleinen, jos niin voi sanoa. Suru on vienyt minulta yllättävän paljon voimia, jonka vuoksi sekä liikkumiset että ruokailut ovat tällä hetkellä retuperällä. Harmittaa, sillä pääsin niissäkin uudestaan hyvään vauhtiin, mutta tilanne on nyt tämä ja tällä hetkellä teen jaksamiseni mukaan sen, mikä hyvältä tuntuu.

Raskaista ja ei-toivotuista asioista huolimatta elämässäni on myös paljon hyvää. Päällimmäisenä mielessä ovat insuliinipumppu, jonka vihdoin sain 3 vuoden suoranaisen taistelun jälkeen. Otan sen käyttöön ensi viikolla. Uutta opeteltavaa on siis tiedossa paljon, mutta en malttaisi millään odottaa, mitä vaikutuksia pumppuhoidolla tulee olemaan hoitotasapainooni ja sitä myötä koko hyvinvointiini. Lisäksi olen mukana Unelma itsestä -valmennuksessa, jossa käsitellään liikuntaan, ravintoon ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Toisaalta, en ole tästä elämäntilanteesta johtuen päässyt valmennukseen mukaan aivan siinä määrin, mitä etukäteen ajattelin, vaikka toisaalta, valmennuksen ja muiden tsemppaavien valmennettavien avulla olen saanut pidettyä ajatukseni oikeassa suunnassa vaikeista ajoista huolimatta. Tällä hetkellä olen myös jopa aikaisempaa kiitollisempi ihanista, tärkeistä ja rakkaista läheisistä ihmisitä, mikä antaa voimaa jokapäiväiseen elämään.

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?

Kuullaan!

-C

Supertreenit hiekkarannalla

Huh, tänään oli aamu, jolloin piti kysellä, saisiko aamupalan sänkyyn. No en saanut, mutta tovin kesti päästä sängystä ylös aamupalalle. Jo yöllä pelkkä asennon vaihto muistutti eilisestä.

Olin nimittäin eilen Fit-lehden ja Lean in five weeksin järjestämässä supertreenissä Hietsun uimarannalla. Supertreeni oli kertaluontoinen 1,5 tunnin ilmainen liikuntatapahtuma, johon lähdin ystäväni kanssa mielenkiinnosta katsomaan, mitä supertreeni käytännössä tarkoittaa. Sää oli paras mahdollinen auringon paistaessa täydeltä taivaalta. Treeni oli rankkaa. Sikatreeni, kuten Fitin päätoimittajakin sanoi.

Tapahtumassa tehtiin ensin yhdessä lämmittelyjä, jonka jälkeen 100 hengen porukka jaettiin kolmeen ryhmään ja jokainen ryhmä kävi läpi kolme erilaista pistettä. Yhdessä pisteessä Markus Pöyhönen veti juoksutreeniä. Pisteellä juostiin määrätty pätkä täysiä ja sitten hölkättiin takaisin lähtöpisteeseen, tämä toistettiin 3 kertaa. Sitten lähtöviivalla kyykättiin ja käskystä lähdettiin kulkemaan matkaa askelkyykyin. Käskystä piti jäädä pumppaamaan askelkyykkyä toviksi. Huh, sykkeet nousi jo tässä pisteessä korkealle! Tässä videopätkällä näkyy meininkejä tältä pisteeltä: https://instagram.com/p/149FLMGMG1/?taken-by=fitlehti

Supertreenissä ei paljoa hölläilty, vaan vaihtoaikaa seuraavalle pisteelle oli vain minuutin verran. Toisella pisteellä Tomi Kokko veti lihaskuntotreeniä. Jos joku kolmesta pisteestä pitäisi valita helpommaksi, olisi se tämä, vaikka missään nimessä tässäkään treenissä ei päässyt helpolla. Pisteellä tehtiin mm. kyykkyjä, vatsalihaksia ja punnerruksia. 30 sekunnin ja 45 sekunnin pidot kyykyssä sai kyllä voihkimaan aivan ääneen.

Viimeisellä pisteellä tehtiin hyppytreenejä. Sivuhuomautuksena kerrotakoon, ettei minulla ole yhtään hyppyvoimaa, ei sitten nimeksikään. Salillakaan en uskalla edes yrittää boxille hyppyä, kun kuivaharjoitellessakin voi jo todeta, etten pääse riittävän korkealle. Mutta joka tapauksessa, tällä pisteellä mm. hypittiin tasahyppyjä, juoksutyylisiä vuorojaloin tehtäviä hyppyjä ja lopuksi tehtiin vielä parikierrosta sammakkohyppyjä, jossa burpee-liikkeestä hypättiin tasajalkaa ja näin edettiin koko merkitty matka. Olipa muuten ihanan kamalaa. Ja sykkeet katossa, arvatenkin.

Pisteiden kiertämisen jälkeen treenejä jatkettiin vielä yhdessä tehden mm. Burner400 -treeniä pienissä ryhmissä. Tässä videossa näkyy pätkä tästä treenistä https://instagram.com/p/15AxnomMKz/?taken-by=fitlehti. Lopuksi juostiin myös sorsajuoksut ja tässä videon pätkässä koko porukka pinkoo sorsaa kohti: https://instagram.com/p/15SFbko6P6/?taken-by=leaninfiveweeks.

Tällainen iso ryhmäliikuntatapahtuma oli todella piristävä ja hauskaa vaihtelua. Puhumattakaan siitä, että treenin aikana sai kyllä tosisaan haastaa itseään ja jopa kokeilla vähän rajojaan. Hiekkarannalla treenaaminen oli itsessään myös uudenlainen kokemus. Hiekkarannalla käyminen kesäisinkin on hieman epämiellyttävän rajoilla, hiekka kengissä ja jokapaikassa ei kuulu lempijuttihini. Supertreenissä piti nämäkin ajatukset heittää menemään ja heittäytyä hiekkaan silloin kuin niin käskettiin :-D Minunkaltaiselle hikoilijalle ulkoilmassa treenaminen oli mukava kokemus. Lämpöasteita oli varmaan noin 10 asteen pinnassa ja pienen tuulenvireen käydessä en edes huomannut, että minulla olisi ollut hiki. Jos olisin tehnyt vastaavan treenin sisätiloissa, olisi hikoilu todennäköisesti niin paljon, että koko treeni olisi käynyt epämiellyttäväksi. Burpeeta tein eilen enemmän kuin koko elämäni aikana tähän mennessä olin tehnyt.

Sykemittari oli päällä kotiovelta takaisin kotiovelle, sillä menin tapahtumapaikalle kävellen. Kokonaiskulutus oli sykemittarin mukaan 1300 kaloria, ihan jees! ;-) Jo oma hengästyminen treeneissä kertoi, että sykkeet todella olivat korkealla ja sykemittari sen vahvistikin, sillä lähes tunnin ajan sydän sykki 3. sykealueella eli yli 158:ssa.

Tämän jälkeen heräsi kyllä kiinnostunus tämänkaltaisia treenejä kohtaan. Tomi Kokko järjestääkin tuota Lean in five weeks -valmennusta, jossa toisena vaihtoehtona olisi osallistua face to face -treeneihin, jotka järjestetään juurikin Hietsussa 2x viikossa aamuisin. Työaikataulujen vuoksi en voi harmillisesti edes harkita siihen osallistumista ainakaan nyt tänä keväänä. Siinä kyllä kunto kasvaisi kohisten!

Nyt on erityisesti jalat yhtä pökkelöä, varsinkin etureidet. Eilistä fiilistellessä ja huomista odotellessa... ;-)

Treeni-intoista alkavaa viikkoa kaikille!

-C

Pienryhmässä treenaaminen - mitä se on ja mitkä fiilikset siitä jäi?

Nyt on treeniryhmän kaikki kokoontumiset takana. Ryhmä kokoontui siis 8 kertaa ja aika meni hirvittävän nopeasti huolimatta yhdestä parin viikon tauosta.

Mitä tuosta ryhmästä jäi sitten käteen? Kokemuksena treeniryhmä oli mukava, olihan ryhmässä treenaaminen minulle aivan uudenlainen tapa treenata. Ryhmän muut jäsenet olivat mukavia, rempseitä ja voisiko sanoa helpostilähestyttäviä persoonia, joka teki tietysti ryhmässä olon helpoksi. Ryhmässä oli siis minun lisäkseni 3 muuta naista. Ryhmähenkemme oli hyvä, mutta toisaalta olisin ehkä kaivannut jopa tiiviimpää yhteydenpitoa ryhmäläisten välillä. Tiiviimpi yhteydenpito olisi voinut tehdä pienryhmätreeneistä enemmän yhteisen projektin ja uskoisin, että se olisi myös kasvattanut tsemppihenkeä keskuudessamme. WhatsAppiin perustettu ryhmä jäi aikalailla kanavaksi, joissa sovittiin uusia aikoja ja esitettiin pt:lle muutamia toiveita treenien suhteen. Viimeisellä kerralla oli puhetta, että voitaisiin treenailla yhdessä oma-aloitteisesti salilla joskus, mutta pahoin epäilen, että hyväksi ajatukseksi jää mm. siitä syystä, että toiset tekee vuorotyötä ja toiset virkatyöaikaa.

Ryhmäkerroilla teimme kiertoharjoittelun tyylisiä harjoituksia, joissa oli neljä eri liikettä tehtävänä, jolloin jokainen teki yhtä liikettä vuorollaan. Teimme toisinaan kiertoharjoittelua myös pareittain tehden esimerkiksi kahta eri liikettä vuorotellen tai samaan aikaan. Muutamalla kerralla kävimme läpi liikkeiden tekniikoita maastavedosta, kyykystä ja penkkipunnerruksesta. Näillä kerroilla pääsi turvallisesti kokeilemaan, kuinka paljon tankoon voi ladata rautaa, kun oli pt sekä vartioimassa tekniikkaa että varmistamassa tarvittaessa takana.

Tapaamiset, jolloin kävimme juurikin niitä läpi liikkeiden tekniikoita olivat minulle kuitenkin ehkä antoisimpia ja niitä ryhmätapaamisia, joista opin eniten uutta. Näillä kerroilla sai onnistumisen kokemuksia siitä, että osaa tehdä jonkun liikkeen oikein ja ehkäpä vielä ihan mukavalla määrällä painoja. Tämä on asia, jonka kanssa painiskelen aina vain: teenkö liikkeen oikein? Meidän ryhmäläisten välillä ei missään nimessä ollut minkäänlaista kilpailua esimerkiksi siitä, kuka jaksaa tehdä isoimmilla painoilla vaan henki oli salliva ja hyväksyvä. Muiden ryhmäläisten läsnäolo sai kuitenkin näissä tekniikkatreeneissä yrittämään täysillä, viimeiseen asti, mistä sai lisää onnistumisen kokemuksia.

Uusi treeniryhmä voisi olla jossain myöhäisemmässä vaiheessa mukava, mutta olen nyt kuitenkin hyvillä mielin myös siitä, että voin treenata omien aikataulujeni mukaan. Tässä vaiheessa koen myös, etten välttämättä saisi juuri nyt hirveästi mitään uutta treeniryhmästä. Toki rahakin on kyseessä. Harmittaa, etten kirjoittanut treeniryhmäkertojen jälkeen tarkkaan ylös, mitä eri liikkeitä tehtiin. Tämän kun olisi tajunnut tehdä, olisi nyt mukava liikepankki koottuna!

Nyt siis jatkan tyytyväisenä itsenäisiä treenejä. Varsinkin maastaveto onnistuu nyt varmemmin ;-) Tosin useampi kerta on vielä pt:n kanssa yksilötreenejä edessä ja pt:n kanssa treenaaminen tulleekin jatkumaan nyt tämän kuun lopussa. :-)

Tunnisteista löydät treeniryhmän, jonka takana on muutama postaus, jossa aihetta lisää käsitellään.

-C

Miltä kävelyreittini tänään näytti?

Helsingissä on koko pääsiäisen ollut harmaata ja sateista, mutta tänään vihdoin sain herätä auringonvaloon. Lähdin hitaan aamun ja aamupalan jälkeen ulos ja suuntasin Kaivopuiston kulmille. Ilma oli aivan ihana, energisoiva suorastaan. Kameran kanssa kävellessä ja kuvia ottaessani havahduin siihen, kuinka ulkoa ja kadulta löytyy kauniita asioita. Katsokaapa vaikka!

Kävelyn aikana huomasin yhden kevään merkin: minulla oli liikaa vaatetta, vaikka lähtiessäni mietin, onko vaatetta liian vähän. Asteita taitaa olla +6 pintaan eikä ulkona tuullut juuri lainkaan. 

Päästyäni merenrantaan otin kuulokkeet pois korvista ja jäin kuuntelemaan veden liplatusta. Yksi rauhoittavimmista äänistä maailmassa. Olisi tehnyt mieli jäädä hetkeksi tuohon vain istumaan ja kuuntelemaan.

Olen monta kertaa kaduilla kävellessäni ja ratikassa istuessani kiinnittänyt huomiota talojen numeroihin ja miettinyt, että olisipa hauska alkaa "keräilemään" talojen numeroita kuvien muodossa, oikeassa järjestyksessä tietysti. Niinpä tämän kävelylenkin aikana aloitin myös tämän uuden harrastuksen löydettyäni vihdoin ykkösen ;-) 

Lisäksi matkalleni sattui kahvitaukoa ulkona seisoskellen pitävät komeat poliisit, mutta niistä en kehdannut kuvaa ottaa, vaikka kovasti olisi mieli tehnytkin! :-D Kävelyni aikana yritin etsiä hetkeen sopivia biisejä ja muutamia löysinkin, kunnes juuri kotikulmilla kuulokkeista kajahti U2:n Beautiful Day. Myös Coldplay olisi toiminut loistavasti.

- C

Ai että, taisin löytää uuden ihanan lajin omaan lajireptuaariini!

Nykyisin liikuntani on ollut pitkälti kuntosalia, erilaisia jumppia ja lenkkeilyä. Jumpista suosikkejani ovat jo jonkin aikaa olleet erilaiset tanssilliset jumpat, kuten Sh'Bam ja BodyJam sekä BodyCombat. Erityisesti Combat on tosin jäänyt viimeaikoina harmillisen vähiin, sillä sääreni kipeytyy nykyisin joskus nopeastikin hypyistä, joskus jopa pelkästä nopeasta kävelytahdista. Mutta säärikipu onkin toinen tarina kerrottavaksi...

Joka tapauksessa, vietin pari viikkoa sitten viikonloppuna olin liikunnallisella diabeetikoiden leirillä ja sain siellä maistiaisia joogasta. Tuli tunne, että tätä täytyy kokeilla lisää. Niinpä varasin itselleni pitkäperjantaiksi Easy Yogan. Ja voi vitsit, se oli ihanaa!

Lähde

Miksi se oli ihanaa? Tunnin rauhallisuus, omien rajojen kokeilu uudella tavalla, venyttelyn yhdistäminen liikkuvuusharjoitteluun päästämättä kuitenkaan lihaksia helpolla... Kuten ohjaajakin sanoi, sana easy ei viittaa siihen, että kroppa päästettäisiin helpolla vaan siihen, että tunnilla tehdään vain helppoja liikeratoja sisältäviä asanoita eli asentoja (oon heti ihan sisällä tässä joogasanastossa ;-)). Tunti oli kuin mulle tehty. Tunsin, että vaikka olinkin täysin keltanokkana tunnilla, kykenin tekemään tunnilla kaikki asiat, mitä kuuluikin tehdä, mutta kuten sanoin, jouduin kuitenkin hieman haastamaankin itseäni. Ainoastaan oikea nilkkani pisti joissakin asanoissa hieman vastaan, enkä tyhmyyttäni sitten kehdannut sanoa tunnin vetäjälle tästä, vaan hammasta irvistellen yritin kestää nämä kivualiaatkin asanat. Joka tapauksessa, tunnin jälkeen minulla oli myös onnistunut fiilis, mikä ei ole itsestäänselvyys silloin, kun lähdet kokeilemaan täysin uutta lajia ensimmäistä kertaa.

Lähde

Tunti yhdistettynä edessäoleviin pitkiin pääsiäisen vapaisiin = tunne tunnin jälkeen oli täydellisen rentoutunut ja mieli seesteinen. Kävellessäni joogan jälkeen kotia kohti, mieleeni nousi sanat joustava ja vahva. Sellaiselta minusta tunnin jälkeen tuntui.

Ps. Jouduin tällä kertaa lainaamaan kuvia netistä, sillä en itse aivan vielä taivu kovinkaan ihmeellisiin asentoihin ;-) 

Satojen kaloreiden lenkki

...vesisateessa kävelysauvojen kanssa! Kaivelin tänään kävelysauvat paaaksun pölykerroksen alta ja lähdin diabeetikkoystäväni kanssa kävelylle tilittämään ärsytyksiä verensokereista. Toimi, eikä koko vesisadettakaan enää lenkin aikana huomannut.

Lenkin lopuksi sykemittarikin näytti huikean summan, 959 kulutettua kaloria! Tuohon summaan tosin kuuluu myös ennen sauvakävelylenkkiä kävellen tehty piipahdus postissa, mutta kulutettuja kaloreita joka tapauksessa. Aikaisemmin tuskailin sitä, kuinka pystyisin liikkumaan  enemmän sykealueella 2 ja tattadaa, ratkaisu löytyi! Tuosta noin 2h 15min kestäneestä liikuntasuorituksesta syke sykki mukavissa lukemissa 1h 30min ajan. Siitäpä nuo kulutetut kaloritkin tulivat. Vaikka kovasti tietysti toivoisin, että kaloreita olisi kulunut jo pelkästään siitä urhoollisuudesta, että lähdin tietein tahtoen kastelemaan itseni veisateeseen... ;-)

Mutta että kävelysauvat... Myönnän, että minulla mahtaa olla orastava 30kriisi, mutta kävelysauvojen ulkoiluttaminen ei missään nimessä liity vanhenemiseeni! (Eihän?!) Toki ainakin omien havaintojeni mukaan lenkkipoluilla näkyy keskimäärin enemmän vanhempia ihmisiä sauvojen kanssa kuin nuorempia, mutta suosittelen lajia lämpimästi myös meille nuoremmille. Sauvat antavat vauhtia, sykkeet nousevat paremmin käsienkin ollessa aktiivisesti mukana ja tokihan tällaisessa treenissä selkäkin saa enemmän rasitusta verrattuna tavalliseen kävelyyn. Jatkossa en anna sauvojen kerryttää pinnalleen yhtä suurta pölykerrosta, kuin tässä noin 2 vuoden aikana ehti tapahtua, vaan aion antaa sydämeni sykkiä jatkossa sauvoille useamminkin.

Ette muuten ikinä arvaa mitä! Mulla on ollut tänään karkiton lauantai!!!

- C

Koska sauvojen kanssa kuvaaminen lenkillä olisi ollut suhteellisen haastavaa, ovat tässä postauksessa olevat kuvat keskiviikon kävelylenkiltä.