Elvytystoimenpide

Blogi jäi kyllä nyt aivan unholaan viiden kuukauden ajaksi. Tauko on ollut todella luvattoman pitkä. Aluksi blogi jäi muiden kiireiden jalkoihin ja sitten kyllä unohtuikin kokonaan joksikin aikaa. Tänään lueskelin vanhoja tekstejä ja totesin, että hauskahan noita on itsekin jälkikäteen lueskella, joten miksipä en jatkaisi kirjoittamista siihen tahtiin, kuin muu elämä antaa myöden.

Edellinen kirjoitukseni on huhtikuulta. Välissä on ollut siis viisi pitkää kuukautta.  Tässä välissä on ehtinyt tapahtua paljon. Liikkunut olen vähän kausittain. Jatkan näköjään sairasteluja yhä noin kolmen kuukauden välein, mikä tietysti tietää aina taukoja liikuntaankin. Tälläkin hetkellä olen jälleen kotona flunssaa parantelemassa. Lisäksi sääri-pohjevaivani on ikävästi rajoittanut liikkumistani ainakin lajien valintojen suhteen. Bodycombat, Sh'Bam ja Bodyjam ovat kaikki saaneet harmillisesti jäädä jo pidemmäksi aikaa, sillä hypyt ja muut nopeatempoiset liikkeet saavat jalkoihini todella inhottavan, kivuliaan räjähtävän tunteen aikaan. Sama vaiva on huonompina jaksoina tuntunut muutamien satojen metrienkin kävelyn aikana, puhumattakaan hölkkäämisestä tai juoksemisesta. Lääkärin puheillakin asiasta kävin ja minulla epäiltiin keväällä jopa laskimotukosta, jota minulla ei luojan kiitos ole! Kävin kesällä pari kertaa fysioterapiassa fascia-käsittelyssä, josta sain pientä helpotusta vaivoihini.  Käyntejä pitäisi jatkaa, mutta tällä hetkellä elämäntilanteeni on melko kuormittava ja asia on yksinkertaisesti jäänyt hoitamatta. Mutta, onneksi löysin itselleni uuden ja inspiroivan, sääri- ja pohjeystävällisen aerobisen lajin, cyclingin!

Alkuvuodesta treenasin sekä personal trainerin että personal trainerin vetämän pienryhmän kanssa. Muutamia yksittäisiä pt-käyntejä jäi vielä kesän ajallekin. Kesällä mulle sattui lisäksi todella hyvä tsäkä: sain ilmaiseksi 10 pt-käyntiä minulle tuntemattomalta ihmiseltä! Kyllä, se on aivan totta! Nyt olenkin treenaillut muutaman kerran uuden pt:n kanssa uudessa toimipisteessä ja fiilis on hyvä. Sain ruokailutkin jo ihan hyvään malliin pt:ltä saamieni ohjeiden ansiosta. Kirjoittelen tästä uudesta pt-suhteesta myöhemmin lisää.

Tällä hetkellä elän rankkaa aikaa. Pitkäaikaisin ystäväni sairastui kesällä syöpään ja nukkui pois noin kaksi viikkoa sitten. Suru ei ole koskaan aikaisemmin koskettanut minua näin läheltä ja olo on ollut hyvinkin ahdistunut ja riekaleinen, jos niin voi sanoa. Suru on vienyt minulta yllättävän paljon voimia, jonka vuoksi sekä liikkumiset että ruokailut ovat tällä hetkellä retuperällä. Harmittaa, sillä pääsin niissäkin uudestaan hyvään vauhtiin, mutta tilanne on nyt tämä ja tällä hetkellä teen jaksamiseni mukaan sen, mikä hyvältä tuntuu.

Raskaista ja ei-toivotuista asioista huolimatta elämässäni on myös paljon hyvää. Päällimmäisenä mielessä ovat insuliinipumppu, jonka vihdoin sain 3 vuoden suoranaisen taistelun jälkeen. Otan sen käyttöön ensi viikolla. Uutta opeteltavaa on siis tiedossa paljon, mutta en malttaisi millään odottaa, mitä vaikutuksia pumppuhoidolla tulee olemaan hoitotasapainooni ja sitä myötä koko hyvinvointiini. Lisäksi olen mukana Unelma itsestä -valmennuksessa, jossa käsitellään liikuntaan, ravintoon ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Toisaalta, en ole tästä elämäntilanteesta johtuen päässyt valmennukseen mukaan aivan siinä määrin, mitä etukäteen ajattelin, vaikka toisaalta, valmennuksen ja muiden tsemppaavien valmennettavien avulla olen saanut pidettyä ajatukseni oikeassa suunnassa vaikeista ajoista huolimatta. Tällä hetkellä olen myös jopa aikaisempaa kiitollisempi ihanista, tärkeistä ja rakkaista läheisistä ihmisitä, mikä antaa voimaa jokapäiväiseen elämään.

Mitä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?

Kuullaan!

-C