Tämän makoilun aikana olen inspiroitunut erityisesti yhä lisää liikkumisesta. Liikuntainspiraation takana on ollut erityisesti Instagram, jota selaillessa olen vähän tiedostamattanikin eksynyt katselemaan erilaisia liikuntakuvia. Erityisesti videopätkät erilaisista saliliikkeistä ovat inspiroineet. Lisäksi nappasin keskiviikkona kaupasta Anna-lehden, jossa perinteisesti hehkutetaan keventämisestä ja treenaamisesta. Sattuipa tänään postiluukusta sopivasti tippumaan myös Kauneus & Terveys -näytenumero. Inspiraation ruokkijoita riittää.
Tietystihän tässä kääntelen veistä haavassa, kun en itse pysty nyt liikkumaan niitä muutamaa askelta enempää, joita otan liikkuessani sohvalta keittiöön ja sohvalta sänkyyn. Niinhän se tyypillisesti menee, että nyt tekisi mieli liikkumaan niin vimmatusti, mutta entäs sillon kun on terveenä? Kummasti se into yleensä aina kuitenkin vähenee siinä vaiheessa.
Sairastaessa laitetaan motivaatio testiin. Miten jatkaa säännöllistä treenaamista? Miten päästä kiinni rytmistä, kun on muutamaksi päiväksi saanut vajota sohvalle nenäliinavuoren alle? Alkuvaiheessa tämä on niin hyvä paikka eksyä juuri löydeltä polulta ja palata edelliseen, epäterveellisempään elämäntapaan. Koen kuitenkin, että tämä pieni pakollinen tauko on tehnyt minulle vain hyvää. Motivaatio on kasvanut inspiroitumisen sivutuotteena. Minulla on ollut nyt jälleen erilainen into liikkumiseen, kuin vaikkapa ennen joulua. Olisin voinut tehdä helposti aloittelijalle tyypillisen virheen ja liikkua jopa liikaa, joka sekin tappaa motivaation nopeasti. No, en kyllä voi sanoa päässeeni kunnolla vauhtiin ennen tämän pöpön iskemistä tämän vuoden puolellakaan. Aattelen joka tapauksessa, että tämä pieni pakollinen tauko on tehnyt hyvää myös tästä näkökulmasta, etten uuvuta itseäni ennen kuin pääsen alkuunkaan.
Innosta huolimatta lauantaille varatut jumpat piti perua, sillä diabeteksestakin johtuen tätä flunssaa on turha pitkittää lähtemällä liikkumaan liian aikaisin. Elättelen kuitenkin pieniä toiveita siitä, että pääsisin viikonloppuna pienelle kevyelle kävelylenkille.
- C
Ps. Oon kyllä omasta kokemuksesta ihan samaa mieltä tämän aivotutkijan kanssa, että töissäkin pitäisi ajoittain vähän vaan hengata ollakseen luova, stressitön ja muutenkin vaan hyvä työntekijä. Helsingin Sanomien juttu tämän linkin takana: Työpaikoilla pitäisi hengailla enemmän, sanoo aivotutkija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti