Eihän muutoksen toki tarvitsisi olla alkuun iso. Lisää kasviksia ja enemmän vettä voisi olla alkuun hyvä muutos minulle. Olen kai vaan niin epäsuunnitelmallinen ihminen, että tuntuu vaikealta edes aloittaa ja yrittää. Eväiden tekeminen töihin ja niin edelleen. Työpaikalla on ruokala, jossa on hyvät, mutta melko rasvaiset ruoat. Salaattipöytäkään ei aina ole kovinkaan tuore, toisinaan koko lounaan voisi koota salaattipöydästä. Keittömme kotona on onneton. Ei tiskikonetta, eikä tilaakaan. Ruoanlaitto ei todellakaan ole herkkua (heh heh) tässä asunnossa. Nyt tosin ruokailu työpaikkaravintolassa kallistuu ja kotona tehtävät eväät tulisivat selkeästi edullisemmiksi. Olisiko tämä hyvä muutoksen paikka?
Ensimmäisessä postauksessa kerroin, etten juurikaan käsittele diabetesta tässä blogissa, mutta se pilkahtelee esiin ajoittain väistämättä. Sairastuessani 15 vuotta sitten lääkäri määräsi jokaiselle aterialle hiilihydraattimäärät, jotka tuli syödä tiettynä kellonaikana oli nälkä eli ei. Elämä oli siis hyvin aikataulutettua ja ennalta määrättyä myös ruokailujen suhteen. Luojan kiitos hoitomuodot ovat kehittyneet, eikä hoito ole nykyään lainkaan niin jäykkää kuin ennen. Koen kuitenkin tällä historialla olevan vaikutusta myös tähän, että vuosien tarkan "kurin" jälkeen ruokailuille jaksaisi uhrata ajatuksia riittävästi. Olisin varmaan lähes yhtä laiska asian suhteen ilman diabetestakin, mutta diabeetikkona mukana on turhautumista, toisinaan angstiakin. Miks aina pitää suunnitella, laskea, ennakoida?
Luulen, että muuttaessani ruokavaliota terveellisemmäksi, täytyy minun edetä pienin, lähes huomaamattomin askelin. Lisätä hyvää, karsia huonosta. Kun muutetaan hyvinkin juurtuneita tapoja, on kai annettava itselle myös aikaa oppia uusia tapoja. Kuulostaa niin helpolta jopa tähän kirjoitettuna, mutta kun mietin niitä arkisia tilanteita, joihin tämä asia vaikuttaisi, on sisälläni ahdistusta. Tarvisin selkeän, monipuolisen listauksen helpoista ruoista, joita valmistaa itse. Listan terveellisistä, helpoista välipaloista. Tahdonvoimaa vastustaa makeanhimoa. Ja ihan käytännön asioissa minun täytyisi esimerkiksi muuttaa aamurutiineja, että ehtisin syömään kunnollisemman aamupalan, luksusta olisi syödä se vieläpä ilman kiirettä.
Onneksi saan asiaan apua, keltäs muultakaan, kuin personal trainerilta. Teen hänelle parhaillaan ruokapäiväkirjaa, jota pitää tietysti kirjata kaikki syömiset tarkasti ja rehellisesti. Nolottaa palauttaa se, mutta jospa muutos lähtisi tästä. Että itsekin katsoo ihan ensiksi totuutta silmiin.
Vastauksena tekstin alussa esittämääni kysymykseen: voisin syödä terveellisesti, kunhan tavoite jaetaan selkeisiin pieniin askeliin. Ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi maksaa varmasti vaivansa äkkiä takaisin, hyvänä olona.
Painiikohan kukaan muu samanlaisten ajatusten kanssa? Onko joku kenties jo selvittänyt samantyyppiset ongelmat jollain hyväksi havaitulla ratkaisulla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti