Sokerihiiri treenaa

Olen ollut koko 28 vuotta kestäneen elämäni sokerihiiri. Herkkuperse. Pullaposki. You name it. Voisin elää pelkällä karkilla ja muulla makealla. Päivittäin on hetkiä, jolloin tekisi mieli jotain makeaa. Useimmiten nämä hetket ovat ruoan jälkeen, jolloin herkut ovat jälkiruoan roolissa tai sitten nälkäisenä makeaa kaipaa välipalaksi. Makea, erityisesti karkki, on (ollut) myös isossa roolissa rentoutumisessa. Niinpä lähes poikkeuksetta perjantaisin tieni vie Makuuniin tai Filmtowniin. Karkkipussi aukeaa usein jo ennen kuin varsinainen päivällinen on syöty.

Sokerihiireys näkyy toki kehossakin. Painoindeksi kertoo minun olevan lievästi lihava. Näin on ollut jo useamman vuoden, ei kuitenkaan aina. Oloni tunnen usein vähintäänkin merkittävästi lihavaksi. Vaatteet eivät istu, peilikuva ei miellytä. Toisinaan tämä keho turhauttaa todella paljon. Mutta koska karkki...

Olen myös diabeetikko ja haluan heti alkuun  korostaa, että näillä asioilla ei vastoin yleisiä vääriä käsityksiä ole yhteyssä toisiinsa. En ole sairastunut diabetekseen siksi, että olisin syönyt liikaa sokeria. Syystä tai toisesta oma elimistöni alkoi tuhota haiman insuliinia tuottavia beetasoluja. Toki sokerihiireys tuo haasteensa diabeteksen hoitoon, mutta se on oma juttunsa se. Diabetes tuo kuitenkin myös haasteensa liikkumiseen ja jopa jossain määrin elämäntapojen muutamiseen, joten sen vuoksi maininta tästä sairaudesta, joka kuitenkin todennäköisesti tulee kirjoituksissa vähemmän jatkossa näkymään.

Liikuntaa olen harrastanut elämäni aikana todella vaihtelevasti. Lapsuudessa harrastuksiini kuuluivat mm. ratsastus ja kilpatanssi. Yläasteikäisenä liikunta rajoittui lähinnä hyötyliikunta pyöräilyyn ja satunnaisiin aerobictunteihin. Lukiossa kävin silloin tällöin uimassa. Tähän asti olinkin luonnostaan melko hoikka, mutta lukiossa kiloja alkoi salakavalasti kertyä.

Säännöllisen epäsäännöllinen liikunta kuvaa hyvin lukion jälkeistä elämää lähes tähän päivään saakka. Olen ollut eri kuntosalien jäsen, todella vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan olen oikeasti maksanut käyttämistäni palveluista, toisinaan olen maksanut kuntosalin kuukausimaksuja siellä juurikaan käymättä. Muistan kaksi aktiivisempaa kautta, jolloin ainakin toisen aikana laihduinkin muutamia kiloja. Ensimmäisen aktiivisen kauden aikana liikunta rajoittui lähinnä BodyPumppiin, toisen aktiivisemman kauden aikana lempilajikseni muodostui BodyCombat salitreenien ohella.  Näihin aikoihin todellisen haasteen toi yhdistelmä yliopisto-opinnoista ja vuorotöistä kaupan kassalla.

Viimeisin epäonnistunut kuntosalijäsenyyteni ajoittuu vuoteen 2012, kun muutin kauas kaupungista, jossa olin asunut koko elämäni. Sain silloin kuntosalijäsenyyden "halvalla". Halpahan se ei siis missään nimessä ollut käyttämättömänä, käytettynä olisi ollut. Katkaistuani salijäsenyyden, otin hieman myöhemmin muka virheistä viisastuneena 3kk salikortin samassa talossa olevalle salille. Arvaatte varmaan, sielläkin käyminen jäi. Olen ollut aina innoissani salijäsenyyksistä ja suunnitellut treenejäni, mutta päätöksestä alkaa liikkua enemmän on puuttunut aina selkeästi se jokin, kun salikortit ovat jääneet pyörimään vaan lompakon pohjille.

Ystäväni muutti asumaan kanssani samaan kaupunkiin keväällä 2014 ja hänen innoittamana otin jälleen salikortin uudelle salille. Jälleen edellisistä kerroista viisastuneena: toistaiseksi voimassa olevan jäsenyyden. Kävinkin kuntosalilla aikaisempaan nähden melko säännöllisesti. Treenit painottuivat BodyCombattiin ja uusin rakkauksiin: ShBamiin ja BodyJamiin. Verensokerit kiittivät, mutta liikunnan lisääminen lisäsi myös pakollisten välipalojen määrää, jotta verensokerit eivät laskisi liian alas. Aikataulut ystäväni kanssa eivät kuitenkaan enää natsanneet parin kuukauden jälkeen ja ajoittain sain tsempata itseäni kovastikin mennäkseni yksin salille tai jumppaan. Vaihdoin salia toisen ystäväni muutettua samalle paikkakunnalle. Toinen ystäväni asuu hyvin lähellä minua - ja olemmepa samassa työpaikassakin. Ystävällä oli säännöllinen treenaaminen jo elämäntapana, loistava treenikaveri siis!

Ja niin olenkin treenannut syyskuusta 2014 vähintään 2 kertaa viikossa lukuunottamatta kahta viikkoa. Treenikertoja on parhaimmillaan ollut viikossa 5. Suurin kiitos kuuluu ystävälleni, vaikka aina emme tietystikään olekaan päässet samaan aikaan treenaamaan. Uuten salijäsenyyteen kuului ilmaisia treenejä personal trainerin kanssa. Aloin näiden treenien aikana pohtia, mitä jos ostaisinkin personal trainerin palveluita näiden ilmaisten jälkeen.

Ja lopulta ostinkin. Syitä ja pohdintaa personal trainerin palkkaamiseen on sen verran, että niistä lienee järkevämpi kertoa omassa postauksessaan. :)

Tulen teksteissäni käsittelemään jo mainitsemiani karkkihiireyttä, treenejä personal trainerin kanssa ja ilman sekä yleisesti hyvinvointia, jota kohti haluan pyrkiä yhä kokonaisvaltaisemmin. Kirjoitan blogia mahdollisille lukijoillekin, mutta suurelta osin myös itselle.

Kuulemisiin!

- C