Liikunta - kuin virtapiikki lihakseen

Olen kirjoittanut tekstin jo tiistaina, mutta jostain syystä Blogger teki tekstistä luonnoksen julkaisemisen sijaan. Viikonlopun aikana tulossa tuoreempiakin kuulumisia :-) 

Flunssa alkaa hiljalleen olla selätetty ja arki on alkanut, ainakin töiden teon suhteen. Treenien kanssa on vielä pitänyt hieman himmailla, mutta loppuviikosta olisi tarkoitus päästä taas normaaliin rytmiin niidenkin suhteen. Eilen tosin kävin varovaisesti rauhallisella kävelyllä. Ai että teki hyvää saada raitista ilmaa, kiva pikku pakkanenkin kun oli.

Nyt kun nämä pari työpäivää on venynyt tavallista pidemmäksi, on joutunut hieman miettimään, miten motivoida itsensä liikkumaan. Eiliselle kävelylle itseä ei tarvinnut kyllä edes patistaa, mutta vähänkään rankempi aerobinen treeni kauhistuttaa ajatuksena. Kuntoni ei ole aikuisiässä missään vaiheessa ollut hyvä, mutta nyt jo portaiden kulkeminen hengästyttää. Voiko viikon tauko ja lepääminen todella vaikuttaa kuntoon noin nopeasti? Tietysti minulla on vielä flunssan rippeitä jäljellä, jotka varmasti osittain vaikuttavat tilanteeseen jossain määrin. 

Eli lyhyesti sanottuna, hieman täytyy nyt itseä motivoida uudestaan palauttelemalla mieleen niitä motivoituneita ajatuksia, joita sairastaessa oli. Valitettavasti aikaiset aamut ja niiden tuoma väsymys tuntuu vievän sen terävimmän kärjen innostuksesta. Mutta kyllä se tästä. 

Potkuna omalle persukselleni tässä vielä joitakin ajatuksia siitä, miksi liikkua:

Terveys. Kaikkihan sen tietää, että liikunta vaikuttaa selkeästi ja suoraan omaan terveyteen. Liikunnan terveysvaikutuksia voisi listata varmasti hamaan loppuun asti, mutta itselleni selkeimmät ja samalla merkittävimmät ovat vaikutukset diabeteksen hoitotasapainoon ja sitä kautta yleisesti omaan terveyteen. Huonolla hoitotasapainolla kun voi saada itselleen jos vaikka mitä sairautta lisäriesaksi. Lisäksi mielessäni on erityisesti se, että parempi lihaskunto mm. parantaa ryhtiä ja sehän puolestaan vaikuttaa selän hyvinvointiin. Muutenkin, kun korsetti on kunnossa (mitä itselläni ei juuri nyt vielä ole...), uskoisin oman olemisen olevan helpompaa. Omaa kehoa on silloin helpompi kannatella.

Jaksaminen. Liikunta kuluttaa energiaa, mutta siitä saa myös valtavasti voimaa jaksamiseen. Aivan kuin joku pistäisi salaa lihakseen jonkun virtapiikin. Joskus erityisesti onnistuneen treenin jälkeen kotona pälpätän kuin papupata ja siinä huomaamatta saattaa vaikka jopa tiskatakin, täysin vahingossa. Tulee lähes supermiesolo. Ja se tunne, kun on väsyttänyt itsensä liikunnalla. Silloin nukkumaan meneminen on jotain mahtavaa ja unikin laadultaan varmasti parempaa, ainakin haluan uskoa näin. 

Itsensä haastaminen. Kai meissä jokaisessa on suomalaista sisua? Minussa ainakin ajoittain on, ainakin vähän ja saatan saada itseni välillä sinnikkäästi työskentelemään jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Tosin, sinnikkyyteni on tuupannut olemaan ajoittain aika lyhytjänteistä, mutta jospa sopivilla haasteilla senkin saisi riittämään tarpeeksi pitkälle. Ajattelinkin haastaa itseni pariin asiaan treeneissä, mutta siitä lisää myöhemmin.  

Painonhallinta. Vaikka en varsinaisesti ajattele laihduttavani, en laittaisi yhtään pahekseni, jos elämäntapamuutoksen myötä saisin karistettua muutaman kilon ja sentin. Pelkällä liikunnallahan se tuskin tulee tapahtumaan varsinkaan näillä ruokailutottumuksilla. Liikunann merkitys painonhallinnassa korostunee sitten, kun saan hiljalleen ruokavaliotakin terveellisemmäksi. Tämä on ainakin toiveena. 

Nämä kaikki voisikin itseasiassa tiivistää tavoitteeseen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Tarviiko edes mainita sitä hyvää oloa, joka tulee treenin jälkeen? Adrenaliinit saa aikaan ihmeitä. 

Näitä kun miettii, mikään tekosyy ei ole riittävän hyvä treenien väliin jättämiseen. Jaksaa jaksaa, painaa painaa! 

Kuvituksena kuvia syksyiseltä kävelyltä, jolloin tuuli kovaa. Meri näytti voimaansa ja pysähdyin kuvailemaan sitä. Oli suorastaan voimaannuttava kävelylenkki.