Rakas treenipäiväkirja

Tällä viikolla liikkuminen on jäänyt vähän toivottua vähäisemmäksi. Selityksinä mm. lomalta palaaminen ja pyhät. Olen meinannut potea tästä huonoa omaa tuntoa, mutta nyt karistan ne tunnot heti harteilta, sillä yksi uuden vuoden tavoitteestani oli vähentää stressiä ja kuunnella kehoa armollisemmin. Vaikka alkuviikon päivät menivätkin töissä, oli kroppa vielä jossain määrin lomafiiliksillä ja kotonakin oli reissujen jäljiltä asioita hoidettavana.

Perjantaina oli viikon ensimmäiset treenit, yhteiset treenit pt:n kanssa pienen joulutauon jälkeen. Treenin jälkeen lähdin jälleen salilta hymyssä suin. Koin treenin aikana oivalluksia mm. pakaran aktivoimisesta ja lonkkien asennoista. Nämä ovat asioita, joita en ehkä ikinä kuuna päivänä olisi itse tajunnut. Lonkan oikean asennon tunnistamiseen tarvitsen vielä ulkopuolisten silmien apua, asento on vielä satunnaisesti, tiedostamatta välillä oikea ja välillä väärä. Nämä pt-treenit täyttivät jälleen toiveeni ajatellen asioita, joita pt:n palkkaamiselta toivoin ja joista kerroin eilisessä postauksessa. Jostain hullusta päähänpistosta tein treenien jälkeen kotona vielä Paremmas Tikis 21 päivässä -haastetta kaksi kierrosta.

Eilen tiesikin sitten tehneensä, sen kertoi takareidet, kyljet ja haiukset. Tarkoituksena oli eilenkin mennä tekemään Box200-haaste salille, koska kotona ei ole tarpeeksi jykevää tuolia porrasnousuja varten. Ajateltiin ystävän kanssa olla reippaita ja käydä ennen salia kaupungilla hoitamassa pari asiaa ja mennä sen jälkeen salille. Nälkä yllätti ja väsy iski asioiden hoitamisen jälkeen ja sali jäikin välistä. En kyllä tiedä, miten se niin kipeillä lihaksilla ois onnistunutkaan.

Ja sitten seuraa synnin tunnustus. Matka kotiin kävi Punnitse ja Säästä -kaupan kautta. En vaan voi vastustaa niitä valkosuklaa-salmiakki-lakuja. Jos saisin jatkossa syödä vain yhtä herkkua, olisi se ehdottomasti tämä. Kyytipojaksi piti kaupasta hakea vielä Pepsi Maxia.

Eilinen menikin siis suunitelmista poiketen treeneittä ja herkutellen. Voi minua.

Tänään aamupalan jälkeen aloin pohtia, missä muodossa liikuntaa tänään harrastaisi. Vaihtoehtoina oli lenkkeily tai sali, jopa uimista mietin hetken. Tiesin, että salille pitäisi mennä, mutta tuskastutti niin kovin, kun en ole vieläkään täysin varma kaikista saliohjelmassa olevista liikkeistä. Erityisesti kaksi ohjelman liikettä tuottavat tuskaa. Tällainen mä just oon: kun tietää, että jotain pitäisi tehdä, mutta ei tarkalleen tiedä, miten asia tehdään oikein, tulee suuri ärsytys ja hanskojen heittäminen tiskiin on lähellä. Sali-itsetuntoni on todella heikko ja mikään ei oo nolompaa, kuin yrittää tehdä jotain salilla, josta ei ole varma. Googlailin, kyselin poikaystävältä. Helkkari, mehän käytiin nämä liikkeet pt:nkin kanssa erikseen läpi ja silloin tuntui selkeältä, miten ne tehdään. Hetken tuskailtuani päätin jättää pohtimisen sikseen, vetäsin salikamppeet niskaan ja lähdin salia kohti.

Paremmas Tikis -haasteessa oli sopivasti tänään haasteena harrastaa aerobista liikuntaa, joten päätin mennä salille kävellen. Vähän rimaa hipoen tuli tosin tämä haaste täytettyä, kävelyä tuli varmaan aikalailla tasan 1. tason eli 30 minuutin verran ja sekin jaettuna kahteen osaan, meno- ja paluumatkaan.

Ohjelmassa oli jalat ja vatsat. En tiedä, johtuiko perjantain treenistä, lauantain herkutteluista vai tämän aamun korkeista sokereista, mutta tuntui, että kuolen salille. Lihakset väsyivät ja hengästytti.  Yhden vatsalihasliikkeen jätin tekemättä kokonaan, koska TRX ei ollut vapaana eikä voimaakaan kyllä ollut kehuttavaa määrää enää siinä vaiheessa.

Treeni tuntuu jo nyt menneen perille. Tänään on venyteltävä.

- C