Oppitunti armollisuudesta

Täällä jälleen! Tarkoituksenani ei ollut aloittaa kerran viikossa päivittyvää blogia, mutta aika ei ole riittänyt nyt toistaiseksi tiheämpään päivittelyyn. Menen mieluummin treenaaman, kuin tulen kotiin istumaan sohvalle ja kirjoittelemaan blogiin ;-) No ei vaan, olisi paljonkin kaikenlaista mukavaa  kirjoiteltavaa, mutta kuten kaikki tietävät, aika on rajallista. Opiskelen nyt myös työn ohessa yhtä avoimen yliopiston kurssia omaksi ilokseni, joten sekin vie nyt kevään aikana aikaa.

Kulunutta viikkoa voisi kuvailla työntäyteiseksi, stressaavaksikin. Olen syönyt aivan liikaa herkkuja tällä viikolla. Viime viikolla sain rajattua herkkujen syömistä kiitettävästi, mutta tämä viikko oli kyllä todellista vastapainoa. Syypäänä stressi, ehkä väsymyskin sekä yksin kotona oleminen. Tunnesyömistä selkeästi siis. Huono aika kuukaudestakin kaiken lisäksi.

Olen liikkunut tällä viikolla 4 kertaa: kahdet itsenäiset salitreenit, yhdet treenit pt:n kanssa sekä yhden rauhallisen, noin tunnin mittaisen kävelylenkin. Vaikka toisaalta, näinhän se on nyt ollutkin jo jonkin aikaa, että liikunnan olen saanut säännöllisemmäksi osaksi arkeani (voisin jo varovaisesti sanoa, että luonnolliseksi osaksi arkea), mutta ne herkut... Mutta herkuista huolimatta todettakoon, että olen ylpeä itsestäni, kun salikortti ei aikaisempaan tapaan ole jäänyt lompakon pohjalle makamaan, vaan maksan palvelusta, jota todella käytän.

Jossain vaiheessa viikkoa tunsin epäonnistuneeni epäterveellisen syömisen vuoksi tässä koko elämäntapamuutoksessa. Ärsytys ja epäonnistumisen tunne meinasi aluksi jopa estää salille menon. Olisi ollut niin helppo tulla töistä suoraan kotiin ja jatkaa sitä mässäystä sekä erityisesti sitä itsensä sättimistä ja repsahduksesta aiheutunutta huonoa oloa, suorastaan ahdistusta. Onneksi tajusin, että tämä viikko nyt vain vaati hieman riman laskemista ja että voin aivan hyvillä mielin olla itselleni armollinen asian suhteen. Repsahtamisia tulee, mutta tärkeintä on, ettei niitä ota tavaksi. Nyt on vaan entistä enemmän motivaatiota palata ruotuun. Olen tästä ahaa-elämyksestä hyvin tyytyväinen. Elämäntapamuutos on käynnissä ajatuksissa siis! Aikaisemmin olisin luovuttanut kokonaan yhden epäonnistumisen jälkeen, mutta nyt niin ei käynyt. Jes!

Treenikuulumisia vielä sen verran, että personal trainerin kanssa treenaamiseen tulee muutos heti ensi viikosta lähtien, sillä loput yksilökäynnit siirretäänkin hieman myöhemmin toteutettaviksi ja osallistun seuraavan 8 viikon aikana pt:n pitämään pienryhmään! Olen tästä todella innoissani. Ryhmässä on minun lisäkseni kolme muuta nuorta naista ja treenaamme yhdessä pt:n johdolla. Ryhmästä saa varmasti eri tavalla tsemppiä ja mahdollisesti treenaaminenkin on hieman erilaista? En tiedä, mutta sen tulen näkemään tulevien viikkojen aikana. Kerron pienryhmätreenaamisesta myöhemmin lisää :-)

Reipasta ja motivaatiorikasta alkavaa viikkoa kaikille!

-C